Ellit

Ellit onnittelee nimipäiväsankareita:

Sinikka, Sini

Yliluonnollisia ilmiöitä – Kertomuksia yliluonnollisista kokemuksista

Pysähtyneitä kelloja, pudonneita ja särkyneitä tavaroita, vaalea hahmo metsänreunassa, ääniä autiossa talossa, selittämätön valo pimeässä illassa – kysyimme elokuussa, millaisia yliluonnollisia tapahtumia ellit ovat kohdanneet. Vastaukset nostavat karvat pystyyn ja pimeän tullen jännityksen väreilemään kropassa!

Yliluonnollisia ilmiöitä

Maan ja taivaan välillä tapahtuu luultavasti hyvin paljon enemmän, kuin mitä me ihmiset tiedostamme. Käsityskykymme ylittäviä asioita kutsumme yliluonnollisiksi tai paranormaaleiksi tapahtumiksi. Tässä ellien kohtaamia selittämättömiä asioita ja ilmiöitä, olkaapa hyvä! 

Onko täällä joku?

Ei jäänyt viimeiseksi kokemukseksi: 
Lapsena muutettiin taloon, jossa kerrottiin kummittelevan. Ja se kyllä piti paikkansa! Milloin aitan ylisiltä kuului riimujen raahausta, milloin yöllä heräsi pikku jalkojen juoksuun tai kun ovet aukesivat itsestään. Silloin sitä ei osannut pelätä, kun siihen tottui ja se oli osa jokapäiväistä elämää, mutta nyt kun sitä ajattelee niin kyllä puistattaa silkasta pelosta!

Sini:
Asunnossa kummallisia kuvioita ikkunassa sisäpuolella (ikkunat monenkertaisia), mitä ei ole voinut kukaan ihminen tehdä. Kädenjälkiä, erilaisia ympyröitä ja postimerkin kokoisia merkkejä.

Jukka:
Oltiin meidän maalla Ilomantsissa, se on meidän isän lapsuudenkoti ja lähin naapuritila on noin 3km päässä. Tuvassa nukuimme mummi ja minä, olin noin 10.v. ja makuukammarissa tätini ja isoveli. Kaksi muuta veljeä ja serkku nukkuivat aitassa. Ulko-ovi laitettiin aina yöksi säppiin sisäpuolelta. Heräsin yöllä johonkin ja aloin kuuntelemaan, ja kuulin porstuasta kahden matalan miesäänen keskustelua. En saanut sanoista selvää, koska väliovi oli kiinni, mutta selvästi kaksi matalaa miesääntä.

Makasin kauhusta jäykkänä peiton alla, en osaa sanoa kauanko ne keskustelivat, mutta arvioisin, että noin puolituntia. Yhtäkkiä äänet lakkasivat, ja tuli aivan hiljaista, vain mummin kevyt krohina kuului. Makasin valveilla aamuun asti, kun tätini heräsi ja lähti vessaan, joka on navetan vieressä. Nousin ylös ja kerroin mitä oli tapahtunut, menimme yhdessä porstuaan ja ulko-ovi oli yhä sisäpuolelta säpissä. Tosi outo juttu, ja asia käy vieläkin usein mielessä.

Rianes:
Minulle huimin juttuni tapahtui n. viisi vuotta sitten. Olin pyöräilemässä metsätiellä, avoimen pellon kohdalla, jossa näkyi myös vanhoja latoja. Yhtäkkiä kuulin jonkun naisen huutavan nimeäni. Ihmettelin suuresti, sillä ketään ei asu siellä lähimainkaan. Kuulen huudon toisen kerran ja kolmannen kerran. Pysähdyn ja vilkaisen ympärilleni, missään ei ketään näy. Hyppään salaman nopeasti pyörän selkään ja pyöräilin niin lujaa kuin mahdollista pois sieltä.

Juttelin tapauksesta isälleni, joka sanoi, että äitini oli myös ollut kymmenen vuotta sitten pyöräilemässä samalla syrjäisellä metsätiellä. Miehen ääni oli huudellut äitini nimeä. Sille tielle ei meidän perheessämme ole enää kukaan uskaltautunut. Toisaalta olisi kiinnostanut vastata ja kysyä, mitä asiaa oli, muttei rohkeus riittänyt.

Minnttu:
Olen tuntenut hengityksen kasvoillani, kun nukun, vaikka olen aivan yksin.

Taru:
Muutamassa vanhassa talossa olen yksin ollessani ollut aivan varma, että talossa on kuitenkin joku muukin: joskus pelkkä tunne, etten ole yksin, joskus selkeästi näkyvä ja liikkuva varjohahmo on pitänyt talossa seuraa...

Ghostbuster:
Lapsena olin kesänvietossa vanhassa kartanossa, joka oli muutettu lomakeskukseksi. Loman loppupuolella alkoi tapahtua kummia. Päärakennuksen ulko-ovi pantiin aina illalla viimeiseksi huolella lukkoon henkilökunnan toimesta, mutta aamulla vastaava henkilö huomasi oven olevan auki. Kun illalla istuimme oleskeluhuoneessa iltapalalla, alkoivat vinttiin johtavat portaat selvästi narista, ja kuului askelten ääniä. Kuitenkin selvästi näimme, ettei portailla ketään ollut.

Eräs perhe taas lähti kotiin ennen aikojaan, kun olivat heränneet siihen, että heidän huoneensa lukittu ovi aukeni itsekseen. Lähtöpäivän aamuna talonmies kyseli meiltä, jokos olimme nähneet kartanon kummituksen. Talossa kuulemma liikuskeli henkiolento: entinen kartanonrouva, joka oli siellä kohdannut epäluonnollisen, ennenaikaisen kuoleman. Näitä kuunnellessa meillä lomanviettäjillä nousi niskakarvat pystyyn.

Tähän saakka olimme panneet kaikki oudot ilmiöt vilkkaan mielikuvituksen tilille, mutta nyt näyttikin siltä, että olimme viettäneet kesäpäiviä ja -öitä ihka oikean kummajaisen seurassa. Huu, ei koskaan enää! päätimme siinä siunaamassa. Ja seuraavina kesinä reissumme suuntautuivatkin muualle.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Vierailuja tuonpuoleisesta

Kuulin ääniä:
Isovanhempani asuivat samassa taloudessa kanssamme. Sitten isoisä kuoli ja haudattiin. Noin kuukausi sen jälkeen olin yksin illansuussa tuvassa, koska isä oli kokouksessa ja äiti oli navetassa iltalypsyllä. Oli aivan hiljaista. Mutta sitten aloin kuunnella, että vintissä ihan yläpuolella kolisee.

Ajattelin, että kissa on siellä, mutta se oli päästetty ulos vähän aikaisemmin. Kuuntelin kolinaa ja se kuulosti aivan isoisän askelilta ja kävelykepin kopsahtelulta. Kolina kuului koko ajan samalta kohdalta, ihan kuin siellä olisi kävelty edestakaisin. En uskaltanut mennä vinttiin katsomaan vaan juoksin kauhuissani ja sukillaan ulos huhtikuun pälvien joukkoon.

Äiti oli tulossa kanalasta karjakeittiöön, eikä uskonut kun kerroin, että pappa varmaan kulkee ja kolistelee vintissä. Hän oli vähän vihainenkin, kun joutui vielä selkärepussa raahaamaan minut sisään. Yksin en olisi uskaltanut mennä. Kolina oli lakannut sillä välin, kun olin ulkona. En vieläkään tiedä, mikä vintissä kolisteli ihan samalla lailla kuin pappa olisi siellä keppeineen mennyt edestakaisin (ja miksi hän siellä olisi kolistellut).

Äiti 62:
Veljeni vieraili luonani kuolemansa jälkeen kuukauden ajan. Tunsin hänen läsnäolonsa aivan selvästi. Vierailut sijoittuivat hetkeen, kun tulin tyttäreni kanssa veljeni hautajaisista kotiin. Käveli huoneesta toiseen levottomana, istui sohvalleni. Kun hän kuoli tammikuun lopulla, niin edellissyksynä olin aivan varma, etten ollut kaksivuotiaan pojan kanssa koskaan kahden kotona isompien mennessä kouluun ja miehen töihin lähtiessä. Koko ajan kuului ääniä ja sisäovesta kuului selkeä koputus.

Myös isäni vieraili luonani kuolemansa jälkeen sekä veli, joka kuoli heti isän perään. Läsnäolot tunsin aivan selvästi ja veljeni näinkin kun seisoi kirjahyllyn vieressä.

Viimeisin tapahtuma on tuore, reilut puoli vuotta sitten, kun ystäväni kuoli, hänen kuolinpäivänään katsoin tv:tä kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä minulle tuli hiki, tärisin ja tuli huono olo, aivan kun joku olisi lähettänyt viestin ajatuksiini: nyt hän on sitten poissa. Hänen läsnäolonsakin tunsin jälkeenpäin.

Sisarukseni ovat kokeneet lähes kaikki jotain yliluonnollisia tapahtumia. Äidin kuolema on yksi sellainen, minkä jälkeen moni koki tapahtumia, missä äitini vieraili kuolemansa jälkeen kotonaan. Availi vaatekaappeja ja huokaili syvään ja sen huokailun kuuli yhtä aikaa moni, joka oli silloin kotonamme läsnä.

Usko tuonpuoleiseen:
1980-luvun loppupuolella, kun sisareni kuoli, tapahtui vajaan kolmen viikon aikana ennen siunausta ja hautajaisia ihmeellisiä asioita silloisessa asunnossani. Esimerkiksi ulko-ovi aukesi kerran yöllä ihan itsestään ja asuntooni levisi tupakan hajua, sillä sisareni oli ollut tupakoitsija, mutta itse en ole polttanut koskaan.

Ihmeellisintä oli, että illalla oveen sisäpuolelle laittamani varmuusketju oli kuitenkin paikoillaan. Erikoista oli, että kerran aamulla löysin olohuoneen pöydältä raapaistun tulitikun, vaikka taloudessani ei edes ollut tulitikkuja. Ilmiöt lakkasivat, kun sisareni siunattiin haudan lepoon.

Miukumauku:
Edellisessä asunnossani heräsin useasti siihen, että joku mies seisoo sänkyni jalkopäässä katsomassa minua. Uusi asukas kertoi, että hän on nähnyt saman miehen öisin seisoskelemassa. Useamman kerran kävin yöllä asuntoni lävitse etsimässä tuota miestä, mutta en tietenkään löytänyt.

Tulin siihen tulokseen, että talon alla saattaa olla vanha hautausmaa, josta mies öisin hiippaili. Uni ei tullut kovin helposti sen jälkeen. Muutin pois, ja mies jäi sinne..

Irkkuli:
Lapsena näin usein valkoiseen asuun pukeutuneen naisen kulkevan ikkunan ohi. Kun huusin äidilleni, että vieraita tulee hän tuumasi: Se on vain Iita, joka etsii vauvaansa. Talomme paikalla oli aikoinaan nuori sairaanhoitaja tappanut vastasyntyneen vauvansa.

Yliluonnolisia ilmiöitä

Tarkkoja viestintuojia

Fia-Ellen:
Eräänä päivänä tulin yllättäen huonovointisesi. Tunsin kummallista kipua ja ahdistusta. Olo oli niin huono, että oli mentävä hetkeksi makuulle. Yhtäkkiä kivut olivat poissa ja olo oli kevyt ja hyvä. Vastaavaa en ollut ennen kokenut. Hetken kuluttua puhelimitse ilmoitettiin läheisen tätini juuri kuolleen. Silloin ymmärsin...

Kummajaisten kaveri:
Oli heinäkuun ilta 15 vuotta sitten, tulimme mieheni kanssa pieneltä paikalliselta risteilyltä kotiin. Kolmivuotias tyttäremme oli mummolassa hoidossa. Mieheni meni nukkumaan, minä jäin katselemaan telkkaria olohuoneeseen, meillä oli kahden ja kolmenistuttavat sohvat menin loikoilemaan pitemmälle sohvalle. Oli kiva fiilis, risteily oli piristysruiske arkeen, olin hoitovapaalla ja tyttösemme oli hyvässä hoidossa.

Katselin telkkaria kaikessa rauhassa kunnes tuli tunne että huoneessa oli joku muukin. Kohta kahdenistuttavan istuin painui alas ja huoneeseen tuli viileä. Pelästyin ja menin isännän viereen sänkyyn. Eteisessä makkariin mentäessä haisi aivan märkä kellari.

Herätin mieheni ja sanoin menepä haistamaan tuonne eteiseen, haisiko siellä hänen mielestään oudolle. Hän meni; täällähän haisee ihan kellarille. Siippa tuli takaisin sänkyyn ja ihmettelimme hajua ja sitä mistä se olisi voinut tulla. Asuimme kerrostalossa.

Kohta sen jälkeen sängynpäätyyn koputettiin. Sanoin siipalle, että vaikka pitäisit hulluna, kysyn ääneen ja niin tein. ”Koputa uudelleen mikäli olet jostain muusta kuin täältä maailmasta.” Niin koputettiin uudestaan. Sanoin miehelleni, että joku todella läheinen kuolee, kun tänne ilmoitettiin.

Aamulla ennen kahdeksaa soi puhelin, mieheni vastasi ja rupesi hokemaan; eikä, ei voi olla totta lähetään tulemaan saman tien. Pelästyin että tyttärellemme oli käynyt jotain. Anoppi soitti, että appeni oli lähtenyt vadelmia keräämään ja löytynyt pyörän päältä ojasta, oli kuollut sydänkohtaukseen.

Taivaankansi:
Appiukkoni kuollessa tapaturmaisesti perintöseinäkello pysähtyi täsmälleen kuolinaikaan. Appiukkoni oli puhunut aikaisemmin siitä, kuinka samainen kello pysähtyi hänen isänsä kuollessa ja arveli kellon pysähtyvän myös hänen kuollessaankin.

Ajan ratas:
Tämä tapahtui 70-luvulla. Olin muistaakseni palaamassa vajaan 60 kilometrin matkan kotiin junalla. Ystäväni saattoi minut rautatieasemalle. Juttelimme niitä näitä ja viimein kävelin ripeästi pian lähtevän junan luokse. Ystäväni jäi odottelemaan parin laiturin päähän viimeistä vilkutusta varten. Oloni tuntui epämukavalta. Seisoin ja tuijotin junanvaunua. Pilli soi, laiturialue oli jo tyhjä. Vain minä seisoin tyhmänä vaunun vieressä ja taistelin pahaa oloa vastaan. Käännyin ja katsoin ystävääni joka levitteli hämmästyneenä käsiään. "Mene jo!" hän huusi ihmeissään. Pakotin itseni tarttumaan parin rautaisen porrasaskelman kaiteeseen. Silloin tiesin, että jokin oli vialla. Peräännyin pari askelta. Seisoin joltiksenkin tyhmännäköisenä laiturilla ja yritin ymmärtää, mitä oli tekeillä. Äkkiä kuulin ystäväni hengästyneen äänen vierestäni: "Mitä, mitä ihmettä sinä odotat!?" Juna alkoi liikkua. "En voikaan vielä lähteä", takeltelin nolona. Juna kiihdytti ja puksutti vauhdilla eteenpäin. "Seuraavalla, minä menen kyllä seuraavalla junalla.." selitin itsekin hämmentyneenä. Ystäväni joutui lähtemään jonnekin, en muista minne, mutta onnistuin jotenkin vakuuttamaan hänet siitä, että kaikki oli kunnossa ja ehtisin hyvin kotiin seuraavalla junalla. Jäin asemalle ja sainkin odotella koko iltapäivän. Kolme seuraavaa junavuoroa näet peruutettiin pahan junaonnettomuuden takia.

Minika Tukholmasta:
Herään siihen, että joku kulkee edestakaisin olohuoneessa, parketissa kuuluu askeleet. Minulla on vieras, joka nukkuu olohuoneessa sohvalla, kuuntelen aikani ja ajattelen hänen heränneen. Nousen istumaan sängyn reunalle ja näen mustiin pukeutuneen miehen, silmät mustissa kuopissa, kädet mustan tummat. Katselen ja hän kysyy, missä on mieheni. Vastaan että Suomessa, keskustelumme on telepaattista ja hän häipyy kovalla kiireellä.

Istun edelleenkin sänkyni laidalla ja kysyn vieraaltani, onko tämä hereillä ja hän vastaa olevansa. Silloin kysyn onko hän kuullut, nähnyt jotain. Hän vastaa kuulleensa, että joku käveli asunnossani, mutta hän oli nukkunut kasvot seinää kohden, eikä uskaltanut katsoa! Nousimme molemmat ylös ja kerroin näkemästäni. Keskustelimme ja päätimme soittaa poliisit. He tulivat ja totesivat, että ei näy mitään, mutta tästä tulee sitten raportti.

Sitten alkoi tavallinen arki ja ajattelin kovasti tapahtumaa. Seuraavana yönä sammui televisio, parvekkeen lyhty, jossa kynttilä, syttyi suureen liekkiin, jouduin heittämään sen kiireesti pihalle. Tilasin tv-korjaajan. Tulin työpaikalleni, sanoin henkilölle, jonka kohtasin että ei tarvitse kertoa, tiedän jo!! Ko. henkilö oli kuollut onnettomuudessa Suomessa.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Värisyttäviä enneunia

Katinka:
Olin 15-vuotias ja näin omituisen unen kahtena peräkkäisenä yönä. On syksy, kostea ja sumuinen ilma. Olen pimeässä talossa, minulla on mustat pitkät hiukset ja pitkä puku (olen vaalea oikeasti.) Odotan jotain. Asunnon pystyy sisältä kiertämään ympäri. Kuljen talossa valkoinen kynttilä kädessä ja etenen eteenpäin, ovet avautuvat itsekseen.

Olen verannalla ja ulko-ovi aukeaa. Kuulen kuinka ratsukko pysähtyy. Mies astuu portista pihalle ja jää portaiden eteen seisomaan. Hänellä on vanhanaikainen harmaa puku päällä. En näe kasvoja... Seuraavana yönä sama uni, paitsi nyt mies astuu portaat ylös asti, aivan eteeni ja näen kiharat hiukset, mutta en vieläkään kasvoja.

Vuonna -87 tapasin nyt jo ex-mieheni. Etsimme yhteistä asuntoa ja onni tärppäsi. Itse en ollut vielä nähnyt taloa, johon muutimme eräänä kosteana, syksyisenä iltana. Mieheni ajoi rekkaa... outo tunne tuli, kun rekka pysähtyi portin eteen.

Nousin ja etenin kuin koomassa... Sanoin: "Anna avain!" Pimeä asunto... kuljin tuon saman asunnon toistamiseen, huoneesta toiseen... "Täällä olen ollut aiemminkin...unessa!!!” Miehelleni olin kertonut unesta ja hän kysyi: "Onko tämä se talo siitä unesta?" Minä itku kurkussa: "On."

En tiedä mikä tarkoitus unella oli. Minulla on niin paljon muitakin ihmeellisiä asioita elämässäni tapahtunut. Tässä vain yksi niistä.

WhiteCountess:
Näin pienenä unta pienestä punaisesta mökistä pikkuruisella saarella. Kun kului monta vuotta ja matkustimme Norjaan, näin täysin saman mökin samaisella saarella. Miten ihmeessä uni voi näyttää sellaista, mitä ei tiedä olevan olemassakaan? Silloin tuli hetki mietittyä että hei, tuon olen nähnyt ennenkin...

"Dejavu":
Tapahtui -76 Pohjois-Espanjassa. Olin silloisen mieheni kanssa Pyreneillä ja sain nk. déjà vu-ilmiön, eli tiesin tarkkaan mitä tulee vastaan vuorien välissä. Silloinen mieheni ei voinut uskoa korviaan, mutta pakkohan se oli, koska kaikki selittämäni tuli vuorien välissä vastaan.

Vuonna 2000 kävin "meediolla" ja hän alkoi kertoa edellisiä elämiäni ja siinä kohtasin jälleen "tutun" asian. Hän kertoi (on kasetille puhuttuna), että kävelen 1700- luvulla Pohjois-Espanjassa vuorien lomassa jne. Siinä alkoi jo kylmät väreet mennä kropassani.

1987 äitini kuolin hetkellä koin ihmeellisen hetken: katsoin kelloa, se oli 10:40 ja kehoni valtasi ääretön humaus ja toisaalta rauha. Lääkäri, jonka kanssa tein työtä, kysyi mikä minulle tuli? Kerroin tuntemuksistani ja olin ihan rauhallinen ja tyyni. Illalla sisareni soitti ja kertoi äitini kuolleen 10:40.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Enkeleitä, onko heitä

Maaka 55:
Olin 13-vuotias ja nukuimme sisareni ja hänen tyttökaverinsa kanssa vintillä, siskonpedillä lattialla. Juttelimme kaikenlaista ja yhtäkkiä oli joku valkoinen olento meidän jalkopäässä. Pelästyimme tietenkin ja vedimme peitot korville. Ja kun katsoimme vihdoin ja viimein, olento oli kadonnut. Aamulla vielä mietimme, mikä se olisi voinut olla. Aikuiset eivät uskoneet, mutta meille se oli totista totta.

Kati:
Olin koirani kanssa lenkillä talvella 80-luvulla. Asuimme silleen "landella", että annoin koirani juosta vapaana kun kolusimme pellon reunaa pitkin. Yhtäkkiä koirani hokasi järven jäällä lintuja ja paahtoi jäälle täysillä. Jäät olivat jo lähtöä tekemässä, rantakin oli jääsohjoa, joten meikäläisellä ei olisi ollut jäälle mitään asiaa. Ja aivan kuin pelkäsinkin, koira ei piitannut kutsukäskyistä tuon taivaallista.

Tietty jää petti sen alta, se oli jo kaukana järvellä enkä olisi päässyt lähellekään sitä. Se teki kaikkensa päästääkseen jäisestä vedestä takaisin jäälle ilman mitään mahiksia. Suljin silmäni hetkeksi, kun tiesin koirani hukkuvan hetken päästä, mutta en halunnut tietää, miltä tuntuu nähdä sen tapahtuvan. Rukoilinkin... Ja avasin silmäni sulkeakseni ne saman tien uudelleen.

Joku, jotain, mielettömän kirkas valo niin kuin auringon valo peilistä häikäisi suoraan silmiin niin että sattui, se kimalsi suoraan sen avannon kohdalta, mihin koirani oli molskahtanut. Avasin taas silmäni nähdäkseni ylimaallisen valon taas kadonneen ja koirani laukkaavan innoissaan, läpimärkänä minua kohti.

Tanjus:
Yläasteikäisenä olin yksin kotosalla. Oli kaunis aurinkoinen päivä, kuulin pihaportin lukon kolahtavan ja kävelin eteiseen katsomaan joko vanhemmat palaavat. Kurkistin ikkunasta ja pihalla, suuren koivun juurella seisoi hohtava valopatsas, jolla oli naisen kasvot. Tunnelma oli levollinen, ei kuulunut minkäänlaisia ääniä. Räpäytin silmiäni, ja näky katosi. Tapahtuma ei ollut pelottava.

Eka Vekara:
Kerran vaikeana hetkenä tunsin, että käsi laskeutui olkapäilleni ja minua kehotettiin lähtemään eteenpäin. Olo oli tämän jälkeen levollinen ja pystyi tekemään ratkaisuni asiaan.

Aina välillä:
Menimme naimisiin viisi vuotta sitten. Yhtenä yönä ennen häitä hermoilin kovasti ja ajatuksen pyörivät hurjaa vauhtia. Paniikkia pukkasi. Yhtäkkiä tunsin voimakkaan painon päälläni maatessani sängyllä (ei ollut vieressä kuorsaava sulhanen). Ajatukseni pysähtyivät ja minulle tuli hyvin rento, rauhallinen ja hyvä olo. Joku kävi rauhoittamassa minut. Silmäilin hämärää huonetta, kiitin ja nukahdin.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Hautausmaan henget

Lenkkeilijä:
Asuin aikuisena muutaman vuoden syntymäkunnassani, pienellä maalaispaikkakunnalla. Asukkaita kunnassa on alle 4000. Kirkonkylässä ei ole mitään suuria katuvalaistuksia, joten suurin osa kuntoilupoluista on melko pimeän ja hämärän peitossa myöhään syksyllä ja talvi-iltoina.

Minulla oli tapana käydä iltalenkillä silloin tällöin ja niin teinkin eräänä pimeänä iltana. Kävelyreittini kulki suuren hautausmaan aidan vierustaa pitkin. Kun tulin suoralle joka kulki hautausmaan vieressä, näin pimeässä yhtäkkiä kauempana vaalean ja kapean sumun liehuvan hautausmaalta pois päin.

Noh, ajattelin että se oli vaan joku heijastus jostakin ja jatkoin matkaa. Mutta sitten tuo liehuva valo tuli takaisin ja sukelsi hautausmaalle! Huii... lähdin kiireen vilkkaa kotiin. Seuraavana iltana menin uudestaan samaan aikaan lenkille ja taas samalla kohdalla näin tuon valon ja toisenkin!! Aivan kuin ne olisivat tanssineet!! Sitten ne katosivat hautausmaalle takaisin.

Muutin pois kunnasta, en ole pahemmin kenellekään puhunut, eivät uskoisi kuitenkaan!!

Maria:
Niin kauan kuin muistan, olen nähnyt henkiä, siis jo lapsena. Nykyisinkin viihdyn esimerkiksi hautausmailla juuri niiden henkien tuoman rauhallisuuden ja kuuluvuuden tunteen vuoksi. Tosin pystyn myös aistimaan, milloin jokin henki ei halua ihmisen läsnäoloa ja on aika poistua. Niin ollen myös lapsesta asti olen tajunnut, ettei tämä meidän ihmisrotumme ole yksin tässä maailmankaikkeudessa ja tässä muutamana viime vuonna tähti-ihmiset ovat sallineet muistoihini jäävän myös asioita, jotka tiedän tapahtuneeksi myös ilman hypnoosia tms.

Yhteystietonsa jättäneiden ja tarinansa kertoneiden kesken arvottiin kymmenen kappaletta tanskalaisia Change-merkkisiä ylellisiä alus- ja yöasuja. Palkinnot on toimitettu voittajille.

Kiitos kaikille osallistuneille!

24.10.2008 klo 6:00

Jätä kommentti

Kirjoita kommentti! (51 kommenttia)

periaatteessa skeptikko (vierailija) 24.10.2008 12.12

En halua yhtään vähätellä näitä kertomuksia, mutta nuo nukkuessa/nukahtaessa/herätessä tapahtuneet jutut kuullostavat kovin tutuilta. Minulla on välillä, etenkin kun univelkaa on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, ollut tällaisia kokemuksia nukahtaessa ja herätessä. Kuulen ääniä, näen hahmoja, saatan jopa tuntea jotain. Kun herään kunnolla nämä aistimuksetkin loppuvat. Eli ovat osa normaalia unen ja valveen vaihtelua nukahtamisen ja heräämisen yhteydessä.

Itse kyllä uskon, että näitä asioita tapahtuu. Olen muun muassa tuntenut isäni kuoleman ja uskon hänen olevan edelleen jollain tasolla läsnä lapsuudenkodissani. Kun nukun kotona käydessäni samassa sängyssä, missä isäni tapasi nukkua, tunnen ensin suurta ahdistusta ja mieleen tulee kaikenlaisia ahdistavia ajatuksia siitä, mitä pahaa voisi tapahtua. (Isäni kärsi loppuaikoina paranoiasta ja uskoi että hänet haluttiin tappaa.)

Tällöin muutan tietoisesti ajatteluani ja vakuutan ajatuksissani, että kaikki on hyvin ja mikään ei uhkaa täällä ketään. Sen jälkeen saan sitten nukkua oikein mukavasti rauhassa aamuun asti. Nämä tuntemukset tulevat jo ennen kuin olen nukahtamassa, joten eivät ole samanlaisia kuin nuo nukahtamistuntemukset.

Ilmiö ei pelota minua, enhän pelännyt isäänikään :) Ehkä voin näin jopa jotenkin edelleen auttaa häntä!

Edellä kulkiat (vierailija) 23.4.2013 21.14

On helpottavaa kuulla että näitä ihmeitten ja unien näkiöitä on muitakin kuin minä. Näillä palstoilla on ollut heitä jotka on nähneet unessa samanlaisen tilanteen kuin sitten valve tilassa. Minulle on näitä tapauksia sattunut kymmeniä, elle satoja.Nämä asiat, kuten jonkun ihmisen tulon kuulemiset uskon ja ymmärrän heitä jotka pystyvät kuulemaan oman perheensä jäsenen pihaan tai eteiseen tulon, enen kuin kyseinen henkilö onkaan pihassa tai eteisessä. Näitä tiedon tuojia on Suomessa kutsuttu etiäisiksi. Tiedän sen että meidän keskellämme on henkimaailma, ja meillä on jokaisella varjo olentomme joka vaeltaa meidän edellämme. Uskon, että ns kuoltuamme siirrymme vain johonkin toiseen ulottuvuuteen ns varjo luomuksiksi. Meillä muutamilla on kyky kurkistaa tähän varjo tai henkimaailmaan. Minulle nämä ns raja kokemukset on jo muuttuneet paremmin elämääni kuuluviksi asioiksi, en niistä paljon kellekkään puhu, kun ihmisillä on taipumus rueta epäilemään puhujan mielen terveyttä, siis ne ihmiset jotka ei koe eikä näe mitään ns normaalista poikkeavaa

tukighuikihu (vierailija) 24.10.2008 19.23

oukki doukki

Ettätällainenselittämättömyys (vierailija) 24.10.2008 19.29

Yllätyin iloisesti kokemuksista ja mieleeni palautui yksi oma kokemus: joitakin viikkoja sitten istuin iltaa olohuoneessa täysin valveilla ja istuma-asennossa televisiota katsellen. Mieheni nukkui sohvalla. Asumme kerrostalossa aika ylhäällä, ja kaikki ikkunat ja ovet olivat kiinni. Yhtäkkiä olohuoneen ikkunaverhoa siirrettiin noin 10 cm. Mietinkin, että jos nipsut olisivat jääneet jotenkin kiinni toisiinsa, siirtymä ei olisi ollut niin suuri. Sitä paitsi nipsut ovat usean cm:n päässä toisistaan. Verhot ovat melko raskaat ja lattiaan asti ulottuvat. Aluksi en tajunnut koko asiaa ja sitten kun tajusin, herätin nukkuvan mieheni. Tapahtuma ei kuitenkaan pelottanut ja koin sen luonnollisena. Lapsena olen nähnyt miehen huoneessani. Muistan vaatteet ja kaikki - ei ollut tästä ajasta. Mummini taas on kertonut käkikellonsa lyövän 13 kertaa ennen jonkun kuolemaa.

pelottaviatosiasioita? (vierailija) 25.10.2008 09.33

Huu…minullekkin sattunut tällaisia ”yliluonnollisia” juttuja aikaisemmin. Ensimmäisessä asunnossa (pienestä asti) asunnossamme tuntui aina olevan joku perheemme lisäksi, vaikka muutimme juuri rakennettuun kerrostaloon. Kaikkea kummallista siellä tapahtuikin. Onneksi nämä jäivät sinne kun muutimme! Ihokarvat kyllä nousivat ihan pystyyn näitä lukiessa.

parantaja (vierailija) 25.10.2008 09.57

Korjattakoon, että nämä kaikki ovat LUONNOLLISIA tapahtumia, eivät yliluonnollisia niinkuin helposti ajatellaan. Sen vuoksi kokemuksissa ei ole mitään pelottavaa, kun ymmärtää, että ovat osa olemassaoloamme…

Pissisissi (vierailija) 25.10.2008 15.04

Ööö… Mitä hittoa tuossa ylimmässä kuvassa on olevinaan? Tosi epäselvä otos.

Shared (vierailija) 25.10.2008 15.24

En myöskään halua vähätellä mitään, mutta minun mielestäni se on niin, että se ”henkiolento” on vain vanhoissa, taloissa. Eli missä hän on kuollut tms. Mutta se että tälläistä tapahtuisi kerrostalossa? Alkaa olemaan liian paksua minulle.
Mutta uskon myös siihen, että jokin henki, joka on vaikkapa murhattu sängyssään, vaeltaa siellä talossa niin kauan, ennenkuin sänky myydään / tuhotaan. Ja jos hyvä onni käy, se sänky saattaa tulla juuri jonnekkin uudempaan taloon, missä mitään henkiolentoja ei uskoisi edes olevan.
Mutta se , että moderneissa, kerrostaloissa, ilman mitään antiikkiesineitä tai sen sellaista, en usko että henkiolentoja on olemassa.

www.freewebs.com/aaveita

Tuolta osoitteesta löytyy paljon tietoa.

~ Shared

Varjoolentomme (vierailija) 23.4.2013 21.34

Sared (vierailia) Niin tuo sinun uskomuksesi siitä että henkimaailma olisi vain vanhoissa taloissa on tyypillistä ihmiselle joka ei koe henkimaailmaa samalla tavoin kuin joku muu. Henkimaailma on kuitenkin kaikkialla läsnä vaikka keskellä kirkasta päivää on ennakko aavistuksia ja henki maailman kuulemisia tai näkemisiä. Suosittelisin sinullekkin, ettei me jotka kuitenkin jotain koemme sanoisi toisillemme, ettei niin voi tapahtua tai ,että tuohon en usko. Tämä siksi kun näissä asioissa riittää jo niitä epäiliöitä ihan riittämiin niitten taholta jotka mitään ns yliluonnollista eivät koe

Uri Gellari (vierailija) 25.10.2008 17.33

Minulla kuuluu outoja ääniä kun istun vessassa??? Pönttö oikein jyrisee!!!! Mistähän se johtuu?

Goothees (vierailija) 25.10.2008 18.15

Melkein meni kuset housuun kun noita juttuja luin.. :S Itseltä varmaan menis mielenterveys jos kokisin jotain yliluonnollista..

Tatjana Russa (vierailija) 25.10.2008 18.39

Tulla minu luokse niin ratkaise kaiken uliluonnolisen, vain 50€ tuntti

Shum (vierailija) 25.10.2008 19.19

Kyllä itsekin olen joskus nähnyt jotain unia paikoista/taloista joissa en ole käynyt, mutta tiedän miltä sisällä näyttää. Samoin monia unia siitä mitä joku henkilö tulee sanomaan minulle jossain paikassa. Uni muistuu mieleen jostakin tietystä liikkeestä. Esim käden heilautus ja sen jälkeen tulee se lause =) Mutta nämä unet katosivat kun poltin kaiken yliluonnollisen materiaalin. Tehkää tekin niin ja pysykää kaukana taikuudesta/yliluonnollisesta se auttaa.

Enkeli ilmestykset (vierailija) 23.4.2013 21.57

Enkeleitä on niitä.

Kyllä minun mielestäni näyt ja muut ilmestykset kuuluvat kristityn ja uskovan elämään luonnollisena osana, Ei ne ole uskovalta kiellettyja, sillä Raamattu on oikein näkyjen ja unien kirja. Uskossa minäkin olen ja koen kaikkea niin sanottua yli luonnollista ihan tämän tästä. Olen ihan varma, että täällä ajassa meidän toisessa ulottuvuudessa on meillä kullakin henkiluomuksemme joka tavallisesti kulkee meidän edellämme. Joillakin meistä ihmisistä on kyky saada viestejä tästä maailmasta. raamattuhan puhuukin sielun kuolemattomuudesta muistaakseni. Jos menettäisin tämän toisen ulottuvuuteni, jota jo pidän elämääni kuuluvana, niin varmaan tuntuisi, että olen menettänyt jotain itsestäni.

prr.. (vierailija) 25.10.2008 19.27

Hui, pelottaa toi yks, ku siin jollain oli tosi huono olo, ja sit tuli soitto, ja..
:(

johan nyt on kumma (vierailija) 25.10.2008 23.04

Surkeeta kun näitä asioita vähätellään,on kokemuksia.En edes kerro ,mutta nämä ovat herkkien ihmisten asioita!

poitsuli (vierailija) 26.10.2008 00.37

Mä en oikeen usko noihin juttuihin, mutta mun tyttöystävä sanoo kuullensa varovaisia askelia meidän alakerrasta useaan otteeseen, kun olen yön töissä. Asutaan n. 100v. vanhassa talossa. Tietysti vanha talo natisee aina ja mielikuvituskin voi laukata, kun on yksin.

tutkinut asiaa (vierailija) 26.10.2008 01.30

Joopa joo.. Henkilöt, jotka todella uskovat tämän tapaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin, ovat enemmän tai vähemmän mielenvikaisia; eikä kyse ole ainoastaan mielikuvituksesta.

Pelko on mielen heikkous (vierailija) 26.10.2008 01.37

”Korjattakoon, että nämä kaikki ovat LUONNOLLISIA tapahtumia, eivät yliluonnollisia niinkuin helposti ajatellaan. Sen vuoksi kokemuksissa ei ole mitään pelottavaa, kun ymmärtää, että ovat osa olemassaoloamme…

25.10.2008 klo 09.57, parantaja (vierailija)”

Jokainen uskoo mihin uskoo. Ei voi sanoa, onko asia luonnollinen tai yliluonnollinen. Ja lisättäköön, että esim. jossain vanhassa talossa ”askelten” kuuleminen todellisuudessa ei todellakaan ole askelten ääniä, vaan vanhoissa taloissa nyt kuuluu kaikenlaisia ääniä esim. putkistosta ja tuuli voi ulvoa kattoparrujen välissä jne.

Ottakaa järki käteen hyvät ihmiset.

-rauhallisin mielin- (vierailija) 26.10.2008 03.40

Itse uskon näihin kokemuksiin koska näin on käynyt myös minulle. Vaikka isäni on poismenosta on kulunut jo reilusti 20 vuotta, hän käy aina välillä vierailulla luonani, samoin äitini. Ehkä he vaistoavat rajan tuolla puolen, että tarvitsen heidän neuvojaan ja tukeaan, ja sitä he tulevat minulle antamaan. Tunnen kun kättäni puristetaan tai hiuksiani silitetään, silloin tiedän, että asiat menevät parhain päin. Heidän vierailujensa jälkeen itselläni on hyvä ja rauhallinen olo.

huipp (vierailija) 26.10.2008 09.25

hyääh

Sirius 66 (vierailija) 26.10.2008 14.12

Jokainen, joka kokee asioita, jotka eivät ole maailmasta, jossa elämme, tietää sen kyllä. Intuitio taas kertoo, onko sillä merkitystä. Aivan yhdentekevää on, uskooko sen joku tai ei.

YSTÄVÄSI (vierailija) 26.10.2008 15.32

KOMMENTTI 11 ON HUOMION ARVOINEN!

On vaarallista olla tekemisissä okkultismin kanssa, koska se on pahuuden valtakuntaa! Raamatun mukaan kuolleet eivät voi vierailla elävien luona, vaan kysymyksessä ovat vainajahenget, jotka tekeytyvät joksikin tutuksi henkilöksi, jotta voisivat olla tekemisissä ihmisten kanssa ja eksyttää heitä.

Okkultismin sijasta kannattaa etsiä Jeesusta rukoilemalla Häntä, lukemalla esim. Johanneksen evankeliumia ja käymällä kristillisten seurakuntien tilaisuuksissa.
Kun löydät yhteyden Jeesukseen, Sinun ei tarvitse pelätä mitään, koska Hän on voittanut pahan. Hän kuoli Sinunkin syntiesi tähden, jotta Sinä saisit ikuisen, onnellisen elämän! Jeesus rakastaa Sinua!

Järki hoi (vierailija) 26.10.2008 16.56

Kommentti 8 on oikeaa tiedettä

Lucesita 666 (vierailija) 26.10.2008 17.20

Voin vain sanoa ette kannatta leikkia näiden asioiden kanssa, ”jos on olemassa pahuden myös on hyve, jos on olemassa materia myös on olemassa sielu” Ihminen jos on todella herkkä voi aistia toisen olennon ( henkki) lasna olo. he vain haluavat apua mennä toiselle puolelle. ei kaikki ovat paha mutta osa heidän kyllä ovat. minulla on paljon kokemuksia mutta en vain sanoo tarinat koska on paljon lapsia jotka voivat tulla tähän sivuun ja heille olisi trauma.

26.10.2008 Lucesita 666

repesin (vierailija) 26.10.2008 22.59

*reps*

Unissakävelijä (vierailija) 27.10.2008 10.22

Kyllä sitä itse kukin uskoo kokeneensa jotakin yliluonnollista, kyse onkin siitä mitä OIKEASTI tapahtui. Simppelein selitys on usein se oikea.

Omat silmäni ovat usein pettäneet, olen luullut näkeväni jotakin ja keksinyt lopulta luonnollisen selityksen sille.

Ja mitä noihin uni/valvetila kokemuksiin tulee… Kun olin lapsi, näin yhtenä yönä huoneessani tiikerin. Kuulin sen hengityksen, sen silmät kiilsivät pimeässä… Aivan aidon tuntuinen kokemus.

Mutta kyse oli tietysti siitä että olin yhä puoliunessa.

Ei kannata säikkyä liian vähästä. Kyllä kai mielikuvitus lähtee vanhoissa narisevissa taloissa laukkaamaan. Varsinkin jos on kuullut tarinoita siitä miten joku on kuollut talossa jne.

Ennenkuin säikytätte itsenne puolikuoliaaksi, miettikää jokin luonnollinen selitys. Stressi, väsymys, jne. saattaa aiheuttaa harhoja. Kyllähän aurinkokin joskus aiheuttaa harhoja ihmis-silmille. Jos on kokenut kunnon auringonpistoksen, tietää sen.

Aina on olemassa selitys. Se vain pitää keksiä. Jos taas jatkuvasti kokee yliluonnollisia asioita, kannattaa piipahtaa lääkärillä.

Ketutar (vierailija) 1.11.2008 00.44

Ei sietäisi ruveta arvioimaan kanssaihmisten sielun ja mielen terveyttä tämänkaltaisten tarinoiden kautta.

maiju vaan 4.11.2008 00.40

jos mää kuulen jonku ihmisen nimen jonka kohta nään, niin yleensä osaan kuvailla sen ihmisen ulkonäön, vaikken koskaan olis häntä nähny, samoin usein tiedän, minkälainen joku talo on sisältäpäin, vaikken ikinä olis käynykkään siellä. tiesin myös että mummu kuolee, vähä ennen sen kuolemaa.tiiän myös joitai tapahtumia etukäteen vaikken välttämättä haluais..mistähän johtuu???jotku sukulaiset omaa samoja piirteitä..

könömuna (vierailija) 6.11.2008 16.04

kun luin näitä juttuja niin ripulipaska roiskui pyllystäni kovalla paineella housuihini. tuntui ihanan lämpimältä ja tuoksu oli hurmaava. suosittelen muillekin.

Mui Mui (vierailija) 11.11.2008 16.47

”En halua yhtään vähätellä näitä kertomuksia, mutta nuo nukkuessa/nukahtaessa/herätessä tapahtuneet jutut kuullostavat kovin tutuilta. Minulla on välillä, etenkin kun univelkaa on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, ollut tällaisia kokemuksia nukahtaessa ja herätessä. Kuulen ääniä, näen hahmoja, saatan jopa tuntea jotain. Kun herään kunnolla nämä aistimuksetkin loppuvat. Eli ovat osa normaalia unen ja valveen vaihtelua nukahtamisen ja heräämisen yhteydessä.”

Tähän haluasin sellaisen näkökannan tuoda esille että tajunnantila on näissä heräilyissä ja nukkumis vaiheissa hyvin erillainen, joten en näkisi sitä yhtään ihmeellisenä että näissä vaiheessa tulisi näitä kokemuksia enemmän. Usein mieli on näissä vaiheissa hyvin hiljainen ja ehkä jopa vastaan ottavaisempi tuonne henkimaailman puolelle kun omat arkiset asiat ei siellä ole kerennyt alkaa myllertämään myös oma arvostelu ei liikaa pääse sotkemaan. Mikä on totta, mikä ei tyyliin. Hiljenemällä oppimaan… Itselläni muutamia kiinnostavia tapahtumia sen enempää en näistä tiedä.

ritual (vierailija) 28.11.2008 11.01

Haluaisin vahvistaa muutaman kerran täällä esitetyn näkemyksen: Älkää leikkikö näillä asioilla! Jos olet kiinnostunut henkimaailmasta, joudut hyväksymään sen tosiasian, että joudut myös opettelemaan suojautumisen pahuutta vastaan. Se voi olla pitkä tie, ja kaikkea muuta kuin miellyttävää.

unten mailla (vierailija) 3.12.2008 14.11

Nukkuessa/nukahtaessa/herätessä tapahtuneet jutut johtuvat unihalvauksesta. Itse kärsin tällaisestä vuosikaudet aika-ajoin,kunnes kuulin radiosta unihalvauksesta, googletin sen ja wikipediasta löytyi täsmälleen näitä ”kohtauksiani” kuvaava ilmiö. Kohtaukset ovat vähentyneet sen jälkeen, kun sain selvityksen niille. Olin aikaisemmin jo meinannut monet kerrat marssia terapeutille, luulin, että minua jotenki riivataan, koska kohtaukseni olivat todella voimakkaita. Tälle asialle löytyi onneksi täysin luonnollinen selitys. Käykää lukemassa…

joume (vierailija) 25.12.2008 16.56

Kuka täällä muka leikkii näillä asioilla? Jengi kertoo niitten kokemuksia thats it. Mä en oo koskaan kokenu mitään tällasta mutta en peloissani niin kuin osa täällä ala selittelemään jotain vasta argumenttia ja luonnollista selitystä. Mitä väliä jos joku henki jossain hiipparoi? Antaa hiipparoida, ja miksei muka se vois olla mahollista.

Faija sano mulle aina pienenä ku pelkäsin kummituksia et jokasesta kummituksesta jonka löydät saat 100mk. Olen yrittäny löytää ,mutta en oo ikinä nähny :)

Voiks marsutki kummitella ? (vierailija) 20.1.2011 18.23

Mulle ei oo koskaan muuten mitään yliluonnollisii juttui tapahtunu,paitsi joku pari vuotta sitten kesällä mun marsu kuoli,nii sitte kolme päivää sen kuoleman jälkeen mä löysin aamulla mun sängyn vierestä marsun papanoita…edellis päivänä se huonekki oli siivottu.

Super jeba (vierailija) 30.5.2012 13.56

Aina kun nukun yöllä herään aina kello3:23 en tiedä miks?

olenko hullu? (vierailija) 4.7.2012 02.32

mul on näistä jutuista kokemusta sillä ollessani 10 vuotta asuin lähellä vanhaa autiota ja palanutta taloa. siitä talosta oli kyllä jäljellä kellari ja pari seinää ja vähän pelti romua.talon luo vei hiekkatie ja ympärillä oli metsikköä.

kavereiden kanssa päätettiin tutkia tää kyseinen talo. meitä oli neljä ja oli hämärä iltapäivä syys/lokakuussa. kaksi kamuani ei uskaltanut tulla joten minä ja eräs toinen menimme hiekkatietä pitkin ja kaksi muuta odotti toisessa päässä. kun päästiin talon pihalle näin kauvenpana meistä polvillaan istuvan tytön. hän oli noin 4 vuotta vanha ja hänellä oli mustat vaatteet. kaverini huomasi tytön myös. sitten tyttö leimahti liekkeihin ja katosi. juoksimme huutaen ja sydän hakaten hurjaa vauhtia muiden luo taakse katsomatta. raahasimme kaksi muuta kotiiini ja me kaksi kerroimme mitä näimme, ääni yhä täristen.

en enää muista uskoivatko he meitä. sen muistan ettei kukaan meistä uskaltanut enää mennä kymmentä metriä lähemmäksi sitä hiekkatietä joka johti talolle. en ole saanut sitä tapahtumaa pois mielestäni. muistan yhä sen, että tämän tapahtuman ansiosta kaverini ja minä emme puhuneet toisillemme vuoteen.

Outoja tapahtumia (vierailija) 14.7.2012 21.29

Minulle on elämäni aikana tapahtunut enemmän yliluonnollisia-asioita,kuin edes jaksan muistaa. Miltein kaikki kokemukseni ovat olleet negatiivisia tapahtumia.

Yksi viimeisimmistä tapahtumista:
Olin lomareissulla mieheni kanssa Turkissa. Viimeisenä iltana menimme rannalle pimeän aikaan istuskelemaan. Pian viereemme tuli paikallinen perhe uimareissulle. Sivusilmällä näin valkopaitaisen, tummahousuisen miehen heidän läheisyydessään.

En tiedä miksi huomioni kiinnittyi kyseiseen mieheen, mutta käännyin kunnolla katsomaan häntä. Kauhukseni huomasin miehen olevan vailla päätä! Mies oli selin minuun joten en usko hänen huomanneen minua, vaikka hän oli liikkunut minun ja paikallisen perheen väliin. Sain sellaisen kuvan, että mies seurasi perhettä, mutta perhe ei nähnyt miestä.

Säikähdin kovasti ja käännyin selin mieheen. En uskaltanut sanoa mitään miehelleni, mutta lähdimme miltein heti hotellille.

Hotellissa aloimme pakkaamaan huomista lähtöä varten. Yllättäen päälleni lensi mieheni bokserit. Ärähdin miehelleni vaatteiden heittelystä, mutta hän vannoi (ja vannoo vielä tänäkin päivänä) ettei ollut heittänyt vaatetta. Eikä hän kyllä ollut lähelläkään minua ja vaatteitaan, joten uskoin häntä.

Vihdoin kerroin miehelleni rannan tapahtumasta. Hän ei ollut nähnyt päätöntä miestä. Alkoi vähän pelottaa..

;ddd epoot (vierailija) 12.11.2012 19.15

Jäärh

Uneksitte vaan vitun urpot.
Onkos kuset housus= ;DDD
Repes jutuillenne XDDD

Uneksia (vierailija) 4.12.2012 18.26

Hyvin tuttua juttua on edellä kerrotut koetut tapaukset. Itselleni on ovet joskus avattu, niin että en ole edes oveen koskenut ripa on vain kääntynyt ovessa ja ovi on useasti työnnetty auki, kun olen tullut halko kantamuksen kassa huoneeseen, ekä varmasti huoneessa ole ollut ketään. Henget on olleet minulle kilttejä enkä pelkää niitä. Olisin pettynyt esm siitä jos en nyt kun muutama vuosi sitten kuollut vaimoni ei mitenkään enää ilmaisisi läsnä oloaan. HYvin usein herättyäni kuulen kuitenkin hänen hengityksensä viereiseltä vuoteelta, ja kun katson niin vuoteella ei ole ketään. Vaimoni kuoli noin kuusi vuotta sitten. Unessa näen häntä ainakin kerran viikossa

maisa:O (vierailija) 21.12.2012 12.06

olin mökillä mummoni ja pappani luona lähdin illalla polkemaan kotiin kun oli mökkitiellä polkemassa niin edestäni meni valkoinen hahmo säikähdin ja kaaduin pyörällä ja kun nousin edessäni oli iso uros hirvi

Lenkkeilijä Kertomus!! (vierailija) 10.3.2013 11.30

Hui :oo toi Lenkkeilijä kertomus oli juuri siitä kunnasta missä minä asun!! en tosin asu kirkonkylässä mutta pikku osa suvustani asuu …. mua vähä pelottaa noi kauhu jutut mut kyl mä niist pidänkin :D oon ain välil nii utelias nii voisin mennä sinne hautausmaalle….

Enkeleitä, on niitä (vierailija) 22.3.2013 00.26

Mulla on kristillinen näkemys ja uskon, että kuolleet on kuolleita, eikä nillä ole maanpäällistä elämää. Yksi yliluonnollinen kokemus mulla kuitenkin on. Olin vielä napero veljeni kanssa, kun eräänä talviaamuna, koulutielle lähtiessämme, keittiön oven pieleen ilmestyi hohtava, valkoinen naishahmo. Luulen sen olleen Jumalan lähettämä suojelusenkeli, koska tämä hahmo myönteli sanoen, ”Niin”, kun äitimme oli käskenyt meitä laittamaan pipon päähän. Hahmo viivästi ehkä sekunnin ajan ja katosi sitten. Säikähdin kovasti ja tilanne on pysynyt muistissani selkeänä aina. Koskaan en ole kuitenkaan näystä kenellekään kertonut. Pelkään kai, että pitävät pipinä.

lunarcandide (vierailija) 28.4.2013 14.12

Olen lapsuuteni asunut vanhassa talossa saaristossa, jonka historiasta ei ole kovin tietoa ainakaan äidilläni jolta olen yrittänyt asiasta kysyä, mutta muksuna pihalla kaivellessamme veljeni kanssa syvältä maasta löytyi hyvin hyvin vanhoja posliini- ja lasiastioita. Olen monesti kokenut täällä lapsuudenkodissani outoja ilmiöitä, varsinkin vintissä, jossa on lähes tyhjä yläkerta. Talo oli ennen tänne muuttoamme aikalailla erilainen, alakertaa muokattiin tällöin reilusti ja yläkertaa vähän, vintti on kuitenkin tietääkseni aikalailla sama kuin ennenkin. Vintissä on aina jotenkin outo fiilis ja olen pariin otteeseen nähnyt tummien hahmojen/varjojen vetäytyvän ovelta kun menen sisään. Lisäksi yläkerrassa nukkuessani kerran kissani kanssa, kuulin selviä askeleita viereltäni ja kissani katsoi tähän suuntaan. Valot siis olivat päällä, sillä luin kirjaa. Mitään ei näkynyt, mutta valpastuin noista äänistä ja olin liikkumatta. Seuraavaksi vintin yläkerrasta (joka siis on tämän huoneen yläpuolella jossa olin) kuului ”rapinaa” (hiiriä ehkä?) ja kissani katsoi liikkumata kattoa kohti. Asetuin istumaan ja adrenaliini virtasi, oli sellainen olo ettei ole kaikki kohdallaan. Sitten alkoi tapahtumaan kunnolla. Vintiltä kuului kauhea rysähdys ja kissa hyppäsi sängyn reunalle silmät suurina kattoa edelleen tuijottaen, minä kintereillä. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa kun juoksin viereiseen huoneeseen jossa oli tv (ja ovi vintille), kasasin laatikoita vintin ovelle ja laitoin tv:n päälle yrittäen rauhoitella itseäni.Tässä huoneessa oli toinen, vanhempi kissamme nukkumassa ja tämä tuijotti värähtämättä, mutta tyyllilleen uskollisena kylmänrauhallisesti viereeni. Siinä vaiheessa ei tv auttanut, yritin soittaa äidilleni alakertaan (en uskaltanut liikkua) mutta jostain syystä kenttää ei ollut ja yhteys takkuili, viimein sain hetken puhelimen toimimaan ja äitini sytytti valot alakertaan ja juoksin sinne peittoineni. Se siitä. Paljon muutakin on koettu, ja yläasteen lopulla/vähän sen jälkeen kärsin pimeänpelosta. Tämä kaikki alkoi siitä kun kerran olin ystävineni ajelin metsäteillä yöllä, välillä eläinten hautausmailla ja kerran löysimme nuoren tytön verisiä vaatteita metsäpolulta (mitkä olivat kuulemma sittemmin kadonneet) joka oli minulle viimeinen tikki. Varsinkin kun ystäväni auto päätti tässä kohtaa hyytyä kymmeneksi minuutiksi ja jäimme pimeään odottamaan että auto käynnistyy, näiden vaatteiden vierelle. Pidin kokoaika pääni polvien välissä ja suljin korvani sillä vaistoni huusi jo paikalle ajaessa että jokin on hyvin, hyvin vinossa. Vähän tämän jälkeen näin myös unta jostain asunnosta Turun keskustassa, jossa olin jumissa, ja oloni oli hirveä siellä, halusin vaan päästä pois. Pari päivää unen jälkeen löysin samaisen asunnon oikotien sivuilta. Asia sai minut voimaan pahoin, ja päätin unohtaa sen. Silloin tapahtui kaikenlaista kummaa, oli unihalvauksia jne. Myöhemmin sairastuin paniikkihäiriöön, mutta asiat ovat muuten paremmin sillä pelkoni yliluonnollista kohtaan on muuttunut ikäänkuin kiinnostukseksi, ja pimeänpelkoni on poistumassa hiljalleen. Nykyään nukun taas melkein valotta, ja suhtaudun selittämättömiin asioihin suopeammin, sillä minulle ei ole tapahtunut mitään ja en edelleenkään täysin tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta jos tunnen jonkun läsnäolon, toivotan sen tervetulleeksi, ehkä ne vain tahtovat seuraa tai yrittävät kertoa jotakin, ja lisäksi joillekin ilmiöille on aivan normaali selityskin vaikka pelkotilassa kaikki tuntuu jotenkin aavemaiselta ja oudolta. Olen myös nykyisin kiinnostunut luonnon-noituudesta ja luontomystiikasta jne. Ja ei, en ole hullu tai trolli, me ihmiset vain emme tiedä puoliakaan elämästä ja mistään mitä täällä tapahtuu. Ja minä vain yritän selvittää vastauksia oman elämäni ohella.

lunarcandide (vierailija) 28.4.2013 15.34

Lisäys edelliseen, olen ollut aina hyvin herkkä ja rauhallinen ihminen, ja olenkin kuullut että herkät ihmiset asitivat ”näitä” asioita paremmin kuin toiset. En puhu nyt pelosta, vaan selittämättömistä tuntemuksista, jonkin ”epä”ihmisen, jopa käsittämättömyyden läsnäolosta, enneunista ja sensellasesta jota jotkut kutsuvat humpuukiksi. Ehkä se on niin että joillain ihmisillä se käpyrauhanen toimii vilkkaammin kuin toisilla, tai ehkä mielemme on avoimempi ja siksi näemme ja koemme jotain mitä muut eivät. Paha sanoa, mutta totuus on, että emme ole täällä yksin. Jumalaan en usko enkä ole koskaan uskonut, uskon henkiin, sieluihin jotka täällä vaeltavat meidän keskuudessamme. Muusta en tiedä. Uskon myös sellaiseen johon ihmisen aivokapasiteetti ei riitä, jota emme kovin pysty tuntemaan tai näkemään, sillä näinkin tyhmänä rotuna (anteeksi :D) emme voi olla fiksun rotu olemassa.

gias (vierailija) 5.5.2013 19.48

Minullakin on noita yliluonnollisia kokemuksia sattunut aika paljon. Olen huomannut, että erityisesti äärimmäisen psyykkisen stressin alaisena sitä tulee ”vastaanottavaiseksi” tai alkaa vaihtoehtoisesti ”houria” omiaan. On kokemusta enneunista, telepatiasta, jostain selittämättömistä hengistä yms. Joskus asuin vanhassa talossa, missä näin aivan erikoisia unia, tavarat liikkuivat ja peilikuvassa välähti kerran naamani takana vieraan miehen kasvot, jotka tunnistin heti unissani esiintyneeksi persoonaksi. On niitä uusiakin rakennuksia paljon, missä olen kokenut aika erikoista ”henkien” läsnäoloa ja ne todella ovat välillä pelottavia kokemuksia. Olen aika skeptinen kokemusteni suhteen, en todellakaan ole mitenkään hurahtanut maagisiin uskomusjärjestelmiin vaan tykkään luottaa viiteen aistiini. Mutta nuo kokemukset pistävät kyllä epäilemään, että voikohan noita kokemuksia nyt laittaa kaikkia oman hourailun piikkiin. Minä esimerkiksi olen puhunutkin poikaystäväni kanssa, miten hän kykenee välillä kuvailemaan ajatuksiani tai uniani tarkalleen ilman että avaudun niistä lainkaan hänelle ja toisin päin. Täten olen aivan varma, että telepatia on jossain määrin mahdollista. Olen melkein koko ikäni kyennyt aistimaan toisten ihmisten ajatuksia tai pikemminkin tunteita ja mielikuvia, pidän sitä melkein niin normaalina etten edes huomaa koko asiaa.

enneunetonkivoja:) (vierailija) 14.6.2013 21.39

Mä oon 13v. ja nään välillä enneunia. En kyl tajuu sitä sillon kun nään sen ekan kerran, mut sit ku se tapahtuu oikeesti mulle tulee sellane outo tunne. Ja oon nähny näitä unia jo 7-vuotiaasta asti. Niitä on välil aika kiva selittää kavereil et on näny vaik sen et kaveri kävelee ohitte ja sit joku toine sanoo siin vieres jotai ihan samaa ku unes :)

Kauhuissaan (vierailija) 9.11.2013 13.39

Mull on ihan sama juttu

Kauhuissaan (vierailija) 9.11.2013 13.38

Olin kerran suihkussa yhtäkkiä huomaansaunan ovessa raapustettuna sanan terve eikä kukaan muu ollut käynyt kylpyhuoneessa sinä päivänä kun minä minä läksi juoksemaan ihan hirveen kovaa omaan huoneeseeni ja nyt kun siellä käy niin se näkyy jos aurinko paistaa siihen ei helvetti ku säikähin ja sitt yhteen toiseen päivänä olin mun pikkusiskon kaa kotona aamulla sisko oli just lähtemäs nii tv menee itestää päälle ja pois O.o

Kauhuissaan (vierailija) 9.11.2013 13.43

Lisäys edelliseen välillä kun olen yksin kotona valot menee ensin ihan kirkkaiksi ja sitten pois kun käyn laittamassa ne päälle ne toimivat normaalisti

peloissaan kaikesta 18.5.2014 20.59

itse olen nähny jo n.7-vuotiaasta asti yliluonnollisia ilmiöitä.. asuimme vanhassa talossa jossa edellinen omistaja kuoli syöpään.. kun muutimme siihen taloon näin joka yö hänet kirves kädessä.. ja myöhemmin kuulin että hänen tyttönsä oli kuollut onnettomuudessa.. näin tytön joka kantoi minun vanhempien makuuhuoneesta olevaa enkeli taulua.. jokayö hän kantoi sitä ja yhtenä hän huomasi kun katsoin sitä.. tyttö sanoi ”hyss” ja kuulin sen ihan oikeasti.. Myöhemmin talo purettiin koska löysimme talon kellarista kuolleen koiran luut.. ja se tyttö oli tappanu sen.. No meille sitten rakennettiin uusi talo ja rupesin näkemään niitä taas vaikka luulin että olisin päässy niistä eroon mutta ei.. tälläkin hetkellä näen sitä tyttöä joka aina sanoo mulle ”hyss”..

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Keskusteluissa

 

Enneagrammitesti