Ellit

Ellit onnittelee nimipäiväsankareita:

Soile, Soili, Soila

Kotiäiti: Yöelämää ja liikunnan riemuja

YölläKello on kolme yöllä. Seinän takaa kuuluu nyyhkytystä. Esikoinen on jälleen herännyt levottomiin uniin ja kaipaa lohtua. Laahustan tukka silmillä nappaamaan pojan syliini ja katselemme yhdessä verhojen takaa näkyykö kuuta. Poika kertoo, että kuu on piilossa ja kisu etsii kuun.

Tämä selvä. Silittelen pojan uneen ja hiivin peruuttaen varovasti pois huoneesta, painan kahvan hitaasti alas ja suljen oven äänettömästi. Pääsen omaan sänkyyni ketään herättämättä. Tuntia myöhemmin havahdun vauvan tuhinaan. Taukoamaton liikehdintä ja ininä kertoo, että on yöpalan aika. Nostan vauvan viereeni ruokailemaan. Jossain vaiheessa nukahdamme.

Saman yön aikana vierailen esikoisen turvana vielä toisenkin kerran ja hyssyttelen vauvaa muutaman kerran. Aamulla kello 6.45 säpsähdän pienen kantapään töytäisyyn ja revin silmäni väkisin auki. Iloinen virnistys toivottaa äidille hyvää huomenta. Samassa esikoinenkin jo kömpii sänkyymme. Peilistä minua tuijottaa huonoryhtinen, pöllähtäneen pandakarhun kaksoisolento. Kerrassaan viehättävää.

Maalattuani itselleni naaman ja vaihdettuani maidontuoksuisen yöpaidan farkkuihin ja trikoopaitaan, alkaa ulkomuoto olla tyydyttävämpi. Illalla on onneksi tiedossa rasvanpolttoa jumpan merkeissä ja raskauskilot saavat kyytiä. Ei sillä, etteikö yli kahdeksankiloisen punnuksen kanniskelu jo itsessään kävisi urheilusta, mutta näin varmistan sen, ettei minun tarvitse piiskata itseäni joka kerta herkkukaapille eksyessäni, vaan olen oikeutettu palaan suklaata.

Kun aloitin liikunnan vuodenvaihteessa, aloitin mammajumpalla, joka oli siis tarkoitettu raskaana oleville ja vastattain synnyttäneille. Ajattelimme etukäteen kaverin kanssa, että näinköhän siellä vaan pyöritellään lantiota ja muuta lällyä, että pitäisikö mennä mieluummin vaikka stepmuokkaukseen, mutta oli se luojan lykky, että aloitimme "kevyesti".

En tajunnutkaan, miten rapakunnossa olen, chi-pallon puristelu ja yksinkertaiset askellukset riittivät vallan hienosti nostamaan hien pintaan and then some. Ja mitä hittoa mun koordinaatiokyvylle on tapahtunut?! Kun piti koskettaa vasemmassa kädessä olevalla pallolla selän takana oikeata jalkaa ja päinvastoin, ja vielä rytmissä, niin homma meni ihan pipariksi. Ja mitä enemmän yritin saada rytmistä kiinni, niin sitä hanakammin käsi ja jalka kieltäytyivät yhteistyöstä. Alkoi lopulta jo nolottaa. Mitä enemmän ajattelin, että voi hyvä ihminen, eihän se nyt ole vaikeaa ja vähemmän rytmitajuisetkin tämän osaavat, niin sitä enemmän menin kipsiin ja näytin yhtä sulavaliikkeiseltä kuin se paljon puhuttu norsu posliinikaupassa.

Onneksi ryhmä vauvamasuja oli oikein leppoisa ja mukava, ei kyräilyä, eikä upouusien, päälläsoivien spandexien esittelyä, joten meikäläisen pienet mokellukset tuntuivat vaan kohottavan tunnelmaa. Kumma juttu muuten, miten aina jumppatunneilla (yläaste flashback!) tuntuu siltä, että kaikki muut näyttävät niin atleettisilta ja urheilemaan syntyneiltä ja itse lähinnä sammakolta koikkelehtiessani vähän sieltä tänne päin. Mutta pääasia, että oli kivaa ja energiapuuska seurasi kotiin asti.

Siitä jäinkin sitten koukkuun ja nyt odotan joka viikko jumppatuntia ja kävelylenkkiä innolla, vaikka en olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että koskaan alkaisin urheilla enemmälti, kuin mitä ponnisteluja sohvalta keittiöön taivaltaminen vaatii.

Olen tullut siihen tulokseen, että muutaman kerran viikossa itselle varastettu tunti tai pari tekee ihmeitä omalle jaksamiselle. Sitten sitä kykenee taas paremmin olemaan luova, organisointikykyinen, tehokas, tarmokas, kekseliäs, kärsivällinen, sisukas ja kaikkea muuta mitä äitien odotetaan olevan…

Yleisesti ottaen omaa aikaa jää aika vähän. Kokemusten pohjalta laadin oheisen listan, jotta muistaisin mitä välttää:

Kymmenen varmaa tapaa saada vauva hereille:

1. Keitä kahvia/teetä, voitele leivät, avaa lehti ja asetu pöytään.
2. Hiippaile aivan äänettömästi pois huoneesta pitkän nukutusrupeaman jälkeen ja paina ovi kiinni takanasi.
3. Mene nukkumaan.
4. Mene suihkuun ja levitä shampoo päähäsi.
5. Harkitse viettäväsi laatuaikaa puolison kanssa peiton alla.
6. Aloita jokin keskittymistä vaativa projekti, vaikkapa käsityö.
7. Ala siivota.
8. Kaivaudu sohvannurkkaan popcorn-kulhon kanssa ja aloita elokuvan katselu.
9. Mene vessaan.
10. Lähde vauvan kanssa ostoksille ja asetu pisimmän kassajonon päähän.

Heli Koppila

Helin kotona viipottaa kaksi poikaa 10/05 ja 10/07 sekä viimeistä vuottaan ammattikorkeassa puurtava aviomies sekä kaksi kahelia kissaa. Päivät täyttyvät äitiyslomasta, joka on terminä hieman harhaanjohtava asiaan vihkiytymättömälle. Jos loma on synonyymi, vähintään yhdestä pienestä ihmisestä huolehtimisille oman unen, säännöllisten ruoka-aikojen, kodin siisteyden, harrastusten ja mahdollisen parisuhteen kustannuksella, niin lomalla Heli todellakin on.

20.5.2008 klo 6:00

Jätä kommentti

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

 

Perhekeskusteluissa