Ellit

Ellit onnittelee nimipäiväsankareita:

Yrjö, Jyrki, Jyri, Jori, Yrjänä

Sammakkosuodatin ja homotutka

Taas näitä aamuja. Kukkaroni sentit ovat muuttuneet senteiksi vyötärölle ja reisiin. Liikkuva raha muuttuu kiinteäksi omaisuudeksi helpoiten nesteyttämällä, ja vaikka illan aikana toistaa typerryttävän usein että “Tää kuohuviini menee mun päähän ihan sikanopeasti”, niin totuus on kuitenkin se, että juoma menee reisiin vielä nopeammin.

Sammakko

Akuuttia ulkonäkökriisiä ei helpota se, että tuoreessa muistissani on sauvakävelylenkillä kohtaamani jäppinen, joka neuvoi avuliaasti: “Tuo on tosi hyvä tapa pudottaa painoasi”. Hymyilin aurinkoisesti ja vastasin: “Tuo on tosi hyvä tapa päästä hengestäsi”. Tai siis villissä mielikuvitusmaailmassani vastasin näin, todellisuudessa yritin epätoivoisesti uskoa miehen olevan vain todella kömpelö ja tahditon small-talkkaaja. Siitähän ei voi toista syyllistää. Siitä voi vain kärsiä.

Kärsimystä lisää se, että sosiaalinen torspo on verisukulainen. Viime kesänä olimme erään sukulaisen häissä, ja isäni totesi harvoin tapaamallensa morsmaikulle: “Onneksi olkoon, en olisi uskonut, että nähdään sinun häissäsi”. Morsian hymyili hämillisesti samalla, kun kiskoin isää sivummalle ja mietin, voiko viisikymppisen miehen julistaa seniiliksi ja siten saada tämän tokaisuille lääketieteellisen selityksen ja armon ihmisten silmissä.

Onneksi kyseisiin häihin oli eksynyt pari muutakin toistaitoista. Vähemmän salskea ja vähemmän nuori mies tuli iloisesti luokseni ja hihkaisi:” Onneksi täällä on myös vapaita naisia!” Tavoistani poiketen seurustelin tuohon maailmanaikaan, mutta poikaystäväni ei vain ollut paikalla. Kun huomautin asiasta, löytäjäni totesi ykskantaan: “No mutta näiden häiden juhlintaa ajatellen sinä olet vapaa nainen”. Pettämätön logiikka, joka on varmaan opittu elokuvista American Pie 1-10 ja Road Trip.

Illan päädebiili oli kuitenkin juhlapuhuja, joka leppeänä kesäpäivänä oli valinnut hääpuheensa aiheeksi “Millä kaikilla tavoilla hääpari olisi voinut saada surmansa ennen tätä päivää?”. Koska hääpari oli aika nuori ja he olisivat nykyaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan aikana voineet kuolla vain rajalliseen määrään tauteja, vedettiin juttuun mukaan myös heidän esivanhempansa. Kuka tahansahan näistä esivanhemmista olisi voinut kuolla esimerkiksi Mustan Surman aikana ruttoon tai tukehtua kampakeraamisella ajalla saviruukunpalaan. Sittenhän he eivät olisi koskaan saaneet jälkikasvua ja lopputuloksena hääpari ei olisi koskaan syntynyt ja kohdannut toisiaan. Että ollaanpa iloisia, että näin ei käynyt ja kohotetaan malja johdatukselle, joka kuljetti esivanhemmat aikoinaan sukupuoliyhteyteen – cincin!

Mutta vielä siihen skumpantäyteiseen eilisiltaan. Ilta todisti, että kaikkein infernaalisinta kärsimystä aiheuttavat omat idioottikommentit. Juttelin kuohuviinihiprakassani suulaasti ja vuolaasti kauniille miehelle, joka oli poikaystävänsä kanssa liikkeellä. Homoilla on minuun sellainen vaikutus (Kauniilla heteromiehillä yleisesti ottaen ei. Yhdelle sanoin suoraan, että “Sä olet niin hyvännäköinen, että en mä keksi mitään sanottavaa”. Ei se mieskään keksinyt. Kolmansilla treffeillä se alkoi jo olemaan hankalaa). Kun ilta päättyi, kaunis seuralaiseni yhtäkkiä karisti homoseksuaalisuuden harteiltaan ja olikin hellyydenkipeä hetero. Toljotin häntä äimänkäkenä ja koska samppanja vaikuttaa mieleeni samoin kuin totuusseerumi, päräytin: “Mä olin ihan varma, että sä olet homo”. Kaunis mies katsoi minua rumasti.

Tunsin äkisti sympatiaa isääni ja muita torspoja kohtaan. Vahinko ei ole paikattavissa. Mistä löydän vastaisuuden varaksi korjaamon, joka puhdistaisi tai huoltaisi homotutkani?

Morkkis ja turvotus eristävät minut kotiarestiin, joten minulla on hyvää aikaa miettiä sammakkosyndroomaa. Aikoinaan tyttökaverini keräsivät kolehtia, jotta aivojeni ja suuni väliin saataisiin asennettua suodatin. Koin positiiviseksi sen, että he sentään uskoivat, että on olemassa aivot.

Ennen kuin suodattimesta on edes prototyyppiä saatavissa, minun on itse autettava itseäni ja mietittävä paras jälkihoitomenetelmä. Jos pyytää anteeksi, tekee kaikille osapuolille selväksi, että kyseessä oli aito moka. Jos vaihtaa puheenaihetta – tai kotimaata – todella nopeasti, voi mahdollisesti jättää leijumaan epätietoisuuden verhon: Sanottiinko äsken jotain perin juurin typerää, tai ehkä vain ymmärsin väärin?

Tärkeintä on, että sammakon jälkeen keskittyy puhumisen sijasta kuuntelemiseen, sillä se on sekä turvallista että kohteliasta. Jos vahingon rajaamiseksi alkaa jaaritella jostain poliittisesti korrektista aiheesta, pitää keskustelukumppani sinua sekä epäkohteliaana että tylsänä. Sammakon naamioiminen vitsiksi onnistuu hyvin harvoin ja sitä kannattaa käyttää vain, jos toinen osapuoli alkaa spontaanisti nauraa. Jos ketään ei naurata, voi aina yrittää keksiä tahdikkaan kohteliaisuuden. Hyvä puoli on se, että kaikki ihmiset pitävät kohteliaisuuksista, huono puoli on se, että monet sammakot ovat alun perin tarkoitettu nimenomaan kohteliaisuuksiksi.. ja sitten ne vain menevät kammottavalla tavalla vikaan.  

Odotellessani sammakkosuodattimen kehitystä ja homotutkani korjausta, vapautan itseni kotiarestista sillä ehdolla, että puhun tuntemattomille ihmisille ainoastaan saksaa. Sanavarastoni käsittää seuraavat ilmaisut:  kiitos, jää hyvästi, minä rakastan sinua ja sitten kolme versiota sanasta kakka. Eihän näin suppealla sanavarastolla voi mitenkään ajautua pulaan?

Tia

1.8.2007 klo 6:00

Jätä kommentti

Kirjoita kommentti! (13 kommenttia)

………………….?Huoh! (vierailija) 1.8.2007 11.42

Kuinkakohan moni näistä reidän kaistanne teksteistä on kopioita amerikkalaisista tai englantilaisista jo kirjoitetuista jutuista, koska ne näyttävät sellaisilta. Välttäkää kopiointia ja kirjoittakaa oikeasti itse ja todellisista asioista. Nämä tällaiset ovat teennäisiä.

tsuida daida (vierailija) 1.8.2007 12.44

Hauska juttuhan tämä oli! Vähän erilainen kirjoitustyyli vain, mikä oihan hauskaa vaihtelua! Itseltäni ainakin pääsee sammakoita vähän väliä..

Miss Granger (vierailija) 1.8.2007 13.36

Huoh itsellesi - satun tuntemaan kirjoittajan. Hänellä ei taatusti ole tarvetta kopioida kenenkään tekstejä. Jos ei itse kykene kirjoittamaan ei kannata arvostella muiden tekstejä! Mielestäni juttu oli aiva kutkuttavan hauska ja viihdyttävä.

cchio (vierailija) 1.8.2007 14.19

Samaa mieltä kuin edellinen, tosi hauskasti kirjoitettu juttu! Väkisinkin alkoi hymyilyttämään. Kiitos, tämä pelasti päiväni! :)

froggy (vierailija) 1.8.2007 14.27

Eräs puolituttu koulutoverini iloisena ilmoitti, että oli saanut opiskelupaikan ammattikoulusta. Kuulin itseni onnittelevan häntä: ”Onpa mukavaa, että edes jonnekin pääsit!” Tarkoitukseni oli sanoa, että yleensä ottaen on hauska kuulla ihmisten pääsevän jatko-opintoihin käsiksi…tai jotain…huoh..

Huumorinkukka (vierailija) 1.8.2007 14.30

Ihanan todenmukainen kirjoitus ja aito! Minulta tulee pikkusammakoita aina silloin tällöin, mutta olen oppinut olemaan itselleni armollinen sekä muille.. Joidenkin tölväisyjä nieleksii vaan hitaammin! Elämä olisi aika yksitotista ilman muita ihmisiä ja varsinkin ilman niitä yksitotisia!!

Phuok (vierailija) 1.8.2007 15.06

Eräällä tutullani on aina tavatessamme tapana kailottaa kovaan ääneen että no vieläkös sulla on se sama mies ai eikö no mikäs tää sitten on. Selitä siinä sitten korvat punaisina mitä on tapahtunut. En tiedä miten liukuhihnalta tulevia sammakoita saisi hillittyä.

Korvat punaisina (vierailija) 1.8.2007 15.10

Olin viikonloppuna baarissa ja juttelin poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa. Totesin kovaan ääneen nauraen jotain eroista ja avioeroista kaveripiirissämme. Samalla huomasin ettei poikaystäväni kaverilla enää ollut sormusta.

Kahvi 2.8.2007 16.55

Ihanan kyynisesti kirjoitettu. Todella piristävä=)

heh (vierailija) 3.9.2007 20.00

Hyvät skumppapörinät selvästi, kun kolmansille treffeille asti päädyit homon kanssa ;)

hmmmmm (vierailija) 11.9.2007 22.47

Viimeisin oma sammakkoni, jonka muistan varmaan ikuisesti, on kun eräs lyhytaikainen työtoverini, noin 50-v. perheenäiti, kertoi leipovansa joka sunnuntai pullaa. Tarkoitukseni oli sanoa, että ihailen hänen pysyvän tästä huolimatta hoikkana, joten töksäytin:” Ja et sitten ton lihavampi ole!” x(

itsekkin onnistunut (vierailija) 26.9.2007 14.46

Sammakoita riittää meidän perheessä. Rakas siskoni näki uuden ajokorttini valokuvan ja sanoi niin kauniisti: Onpa hyvä kuva sinusta, aivan kuin et sinä oliskaan! Sitä lausahdusta hän ei edes yrittäny paikata, sammakot kun vaan pahenee paikkaamalla..

seuranhaku 8.5.2012 18.46

Olipa hauskasti kirjoitettu juttu ja erittäin tervetullutta vaihtelua!

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Sinkkukeskusteluissa