Maitan päiväkirja – Ellien svingi laajenee

Kommentoi juttua

Testiryhmän ensimmäinen tapaaminen oli yhtä riemua, mutta ei ilo jatkossakaan loppunut. Manta, Mia, Maija, Maiju, Aleksandra ja Satu iloitsivat toistensa näkemisestä jo parkkipaikalla. Saimme myös mukaamme uuden ellin eli Sarin. Ihastuttava nainen otettiin haltuun ja pian hänkin oli osa tiimiämme.

Mikä teki meistä niin nopeasti tiiviin ryhmän? Hakuprosessi, valituksi tuleminen, yhteinen vaatetus, samanlaiset lähtötilanteet lajia ajatellen, alun ryhmäyttäminen? Vaikka kaikki oli uutta ja oli paljon opeteltavaa ”vieraalla maalla” me olimme yhtä. Se oli ja on ihanaa. Tässä ilmapiirissä oppiminen tuntuu olevan helppoa. Aleksandra teki meille myös omat Facebook-sivut ja ne ovat vahvistaneet yhteenkuuluvuuttamme. Mutta varsinkin tavatessamme, lisäämme vielä edelleen toinen toistemme iloa ja hyvää mieltä!

Minä osaan, pystyn ja onnistun

Putin jälkeen siirryimme rautamailoihin ja jatkoimme svingin kasvattamista lyhyistä chipeistä pitchiin. Ellit olivat kauniita iloisina ja yhtenäisin asuin, mutta erityistä silmänruokaa olivat myös heidän huikeat lyöntinsä; niin pallon lentokaari kuin ellien loppuasennotkin! Kauniista lyönneistä tulee myös hyviä lopputuloksia. Yksikin onnistuminen antaa uskoa ja auttaa unohtamaan ne muutamat epäonnistumiset.

Turun sinappi mainosti aikoinaan, että kahdesta en luovu. Minä pidän kolmesta kiinni: grippi, lyöntiasento ja suuntaus. Lähipelin kautta svingi rakentui lähes itsestään svingiksi ja jo kolmantena päivänä ellit löivät upeita lyöntejä. Kaikkien naisten asenne on ihan huippu. Bunkkeriin mennessämmekin mottona on: ”Minä olen hyvä tässä!”.

Sisäinen aurinko auttoi sateen yli ja Pickalaan

Yhtenä päivänä jouduimme perumaan harjoituksemme sateen vuoksi. Olimme silti jo kaksi päivää hymyilleet sateessa. Ajattelin, että nyt on parasta puuttua aikatauluun tai hymy hyytyy. Ellit olivat odottaneet viikonlopun yli uutta tapaamista ja kutina uuden oppimiseen oli kova ja kun tapasimme Pickalassa seuraavana päivänä auringon alla, mikään ei pidellyt tyttöjä. Voi sitä iloa ja pulputusta! Ja sitähän mahtuu maailmaan. Golfkentällekin!

Pickalassa saimme tutustua golfympäristöön, jossa on kolme täysimittaista kenttää sekä upeiden harjoitusalueiden lisäksi par 3 -rata. Aamukahvin jälkeen siirryimme rangelle. Kertasimme opittua ja saimme vihdoin hakea bagistamme puumailat. Ja lyödä pitkälle.

Päivälle oli myös ajoitettu sääntökokeiden palautus. Tapaamisiemme ohessa olemme keskustelleet säännöistä sekä katsoneet golfliiton sääntövideon. Golfsäännöt ovat ne pelisäännöt, joiden mukaan kentällä ja kilpailuissa pelataan. Sääntöjen tuntemus lisää myös turvallisuutta. Tosin saa säännöistä hyvää, värikästä keskusteluakin aikaan. Sanat irrallinen, luonnollinen, kiinteä, haitta ja este poikivat mielenkiintoisia, naisellisia keskusteluja. Onnea tuomarit, nämä naiset osaavat säännöt, sovellukset ja ihmettelyn ja haluavat oppia ymmärtäen.

Pickala piti meistä hyvää huolta. Toimistopäällikkö Sanna Haavisto esitteli toiminnan kokonaisuutta. Saimme kaikki omat Pickala-pussit, joissa oli teetä, kynä ja ensimmäinen greenihaarukka. Pickalan ravintolan omistaja Mikko Heinonen tarjosi meille loistavan lounaan range harjoittelun päätteeksi. Kiitos Pickala huolenpidosta.

Valmiina oikeaan peliin

Sääntöjen, treenin ja ravinnon jälkeen olimme valmiita ensimmäistä kertaa käyttämään rangella opittuja taitoja kentällä. Lähdimme kiertämään par 3 -rataa pienryhmissä.

Heti ensimmäisellä väylällä mitattiin asennetta ja oman pään sisällä liikkuvia ajatuksia. Greenille pääsi ainoastaan ylittämällä poikkiojan, vesiesteen. Saimme aikaan mielenkiintoisia keskusteluja siitä, kannattaako keskittyä tuijottamaan punaisia sivuvesiesteen paaluja vai vihreää greeniä, jossa kohde odottaa puttaajaa. Niin, peliä pelataan pään sisällä.

Ellille kuin ellille haaste on nautinto

Ellit nauttivat. He saivat onnistumisia ja riemuitsivat. Epäonnistuminen tuntui tuottavan vain halua harjoitella lisää. Par 3 -radalla oli myös hyvä ohjata aloittelijaa huomaamaan, mihin kaikkeen aikaa saattaa tuhraantua. Järkevällä etenemisellä vaikkapa viemällä bagin oikeaan paikkaan, saa itselleen enemmän aikaa rauhalliseen etenemiseen. Annoin tiivistetyn ohjeen, pyrin aina kulkemaan golfkentällä eteenpäin.

Pickala päivän jälkeen ellit olivat yhdenmukaisesti sitä mieltä, että ovat nyt lajissa lopullisesti aivan kiinni ja täysin koukussa. He suunnittelivat jo seuraavalle päivälle uutta Pickala-reissua! Kysymys kuului: ”Missä saa pelata ilman green cardia?”. Totuus on, että kortin saaminenkin häämöttää. Enää on jäljellä sääntökokeiden tarkistaminen ja yhteinen läpikäynti sekä yksi harjoitteluretki Vanajanlinnaan. Vanajanlinnassa ellejä odottaa mahdollinen green card -juhla, ehkä tai varmasti.