Ellit onnittelee nimipäiväsankareita:
Lyydia, Lyyli
Tämä on Enkeleiden viimeinen blogipostaus Elleissä, joten nyt on luonteva aika vastata urheilutoimittajien klassikkokysymykseen: Miltä nyt tuntuu?
Minä itse julistin tämän blogiprojektin alussa antavani jalkapallolle elokuun loppuun asti aikaa saada minut hurahtamaan lajiin tai muuten palaisin takaisin joogasalille. Nyt on tilinteon hetki.
En edelleenkään osaa jalkapallon sääntöjä, lajijargonia tai pelikuvioita - ja kilpailuviettini on yhä olematon. Kuluneen puolen vuoden aikana en siis hurahtanut jalkapalloon, mutta en myöskään aio palata joogan pariin, vaan jatkan futiksen treenaamista säännöllisen epäsäännölliseen tapaani. Jalkapallo on mahtava laji, mutta vanhan, hyvin laiskasti liikuntaa harrastavan koiran on nähtävästi vaikea oppia uusia tapoja. Tai urheilulajeja.
Kehittymiseni pelaajana on ollut hyvin vaatimatonta verrattuna joukkuetovereihini, jotka ovat jaksaneet käydä treeneissä itseäni useammin. Se, että pelisilmäni ja -taitoni eivät ole juuri harjaantuneet, ei haittaa minua, mutta solidaarisuudesta muita, kunnianhimoisemmin treenaavia Enkeleitä kohtaan olen päättänyt jättäytyä pois turnauksista. Ei sillä, että kukaan olisi sitä ehdottanut, sillä Enkeleille itse laji ja yhdessä treenaaminen ovat tärkeämpiä kuin kilpailumenestys. Enkeleiden turnausmenestys kuitenkin paranee pelkästään sillä, että minä en ole enää kentällä syöttämässä palloa vahingossa vastustajajoukkueelle. Treeneissä aion kuitenkin jatkaa pallon potkimista väärään suuntaan ihan vain sen takia, että se on niin hemmetin hauskaa.
Kyselin vähän Enkeleiden tuntoja tulevasta. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että jengissämme riittää innokkaita treenaajia myös talven tuiskuissa. Laji on lähellä sydäntä päätellen siitä, että yleisen huulenheiton sijasta naiset heittäytyivät liki syvällisiksi.
”Vaikka pyydettäisiin, en olisi valmis luopumaan vapaaehtoisesti jalkapallotreeneistä nyt, kun kunto kestää kentällä hölköttelyn, syötöt onnistuvat jo säällisesti ja alan pikku hiljaa käsittää, miten peliä voisi rakentaa, jos osaisi”, vastasi Virve, jonka voin vahvistaa olevan erittäin vannoutunut Enkeli. "Jalkapallo on upea, monipuolinen laji, joka tarjoaa haastetta monella tasolla."
Joukkueemme ei myöskään joutune etsimään uutta molaria ainakaan ihan lähiaikoina. Sohvaperunana bloggaava Teea kantaa statuksensa ylpeästi: ”Ollessani viime viikon lomareissulla uusien ihmisten kanssa huomasin oikein kärkkyväni tilaisuuksia, joissa voin kertoa olevani jalkapalloileva nainen. Harrastus on tullut elämääni pysyvästi, koska tästä statuksesta en halua luopua.”
Laji on imaissut mukaansa muutaman uuteen lajiin alussa epäluuloisesti suhtautuneen sielunkumppaninikin.
"Alun epätoivo ja 'mä en kuulu tänne' –fiilis on jäänyt taakse, ja joka torstain harkkoja nykyään oikein odottaa", kiteyttää Niina. "Aion ehdottomasti pysyä riveissä myös jatkossa. On ollut tosi mahtavaa tutustua kaikkiin uusiin tyyppeihin!"
Kyselyssä itselleen tärkeimmäksi Enkelit nimesivät yhdessä treenaamisen; se jos joku tekee tästä harrastuksesta niin hauskan.
”Treenaaminen on tosi hauskaa. Ihan huomaamatta tulee treenattua, kuin leikin varjolla, ilon kautta ja huumorilla”, fiilistelee Liisa treenejämme, joissa usein kikatetaan vähintäänkin yhtä paljon kuin harjoitellaan syöttöjä.
Myös Himofutaajan nimellä bloganneelle Kaisalle, joukkueemme idolille, juuri treenaaminen Enkeli-porukalla on tärkeintä:
”Mulla harrastamisen motiivit liittyvät lähinnä siihen, että rakastan tätä lajia! En harrasta jalkapalloa kasvattaakseni kuntoani (sitä varten käyn salilla ja lenkillä), vaan ennemmin lajin pariin vetää se, että pelaaminen vain yksinkertaisesti on niin kivaa! Aktiivivuosien jälkeen pidin pari vuotta taukoa, ja nyt pelaaminen maistuu joukkueissa, joissa tavoitteet ovat ennemmin yhteisessä tekemisessä ja hauskanpidossa kuin kilpailumenestyksessä.”
Moni on koukuttunut myös säännöllisestä treenaamisesta seuraavaan kehittymiseen.
”Treenaaminen on ollut kyllä tosi antoisaa ja varsinkin tässä elämänvaiheessa kun on joutunut luopumaan aktiivitreenauksesta omassa lajissa, uuden lajin opettelu on tosi piristävää ja siinä kehittyminen antaa paljon”, kuvailee Linda ilmiötä, josta minulla ei siis tosiaan ole kokemusta.
Yksilön kehittymistä enemmän vaakakupissa kuitenkin painaa enemmän yhdessä kehittyminen.
"Se tässä joukkueurheilussa on just jännää, kun tarvitaan sellaista yhteistä kehitystä, jotta pelaamisesta tulee jotain."
Enkelit ovat tulleet jäädäkseen, mutta mitä miettivät taustajoukot kotona? Ei ole yksi eikä kaksi niitä Enkeli-perheitä, joissa jälkikasvukin on kärrätty äidin harrastuksen innoittamana futiskentälle. Tiedänpä yhden perheen, jossa koko perhe on jo hurahtanut! Ja vaikkei perheen kalenterissa olisi futista, niin jotain liikuntaa kuitenkin. Puoliso-nimimerkillä blogannut Jannekin on vaimon vanavedessä tehnyt ryhtiliikkeen.
”Näyttää, että futis on tullut perheeseemme jäädäkseen. Kaiken muun lisäksi hyvä puoli vaimon harrastuksessa on, että itsekin olen sen myötä alkanut pelata pitkästä aikaa taas pari kertaa viikossa salibandyä. Itse asiassa tässä perheessä ei ole enää päiväkään, ettei joku olisi jossain liikuntaharrastuksessa."
Let's be careful out there. Sitä on liikkeellä.
Skeptikko
FC Enkelit on Suunnittelutoimisto Taivaan naispuolisten työntekijöiden keväällä 2011 perustama futisjoukkue.
Pelaajien ikähaitari on 24–42 vuotta. Valtaosa joukkueen 26:sta pelaajasta aloitti harrastuksen täysin nollasta. Tämän tiistaisin päivittyvän blogin pitämiseen osallistuu pelaajista viisi. Oman näkökulmansa antavat valmentaja ja yhden pelaajan puoliso. FC Enkelit on elävä osoitus siitä, että peli ei ole koskaan menetetty.
Valkku on mysteeri. Kukaan Enkeleistä ei tiedä, mikä saa tämän maratoonarina, triahltonistina ja suofutiksen MM-mitalistina tunnetun urheilullisen miehen rämpimään kerta toisensa jälkeen toteamaan joukkueensa silmiinpistävän epätasaisuuden: osa pärjäisi missä tahansa matseissa, osa ei juuri missään… Ääripäät onneksi tasoittavat toisiaan.
Fashionista on esteetikko, jonka intohimona ovat muoti, vaatteet ja tyylikkyys – elämä kaikkinensa nautintona. Fashionistan mielestä futiskin on vähän niin kuin muotinäytös, jonka pääesiintyjiä ovat hän ja FC Enkelit. Hän tietää myös, ettei mikään pidä kuumia urheilijauroita katsomossa niin kuin tyylikäs sporttimimmi.
Sohvaperuna on FC Enkelien maalivahti, joka valitsi pelipaikkansa minimoidakseen juoksemisen määrän uudessa harrastuksessa. Sohvaperunan koko elämäntyyli perustuu hengästymisen välttämiseen ja coolin olemuksen ylläpitämiseen.
Skeptikko oli pelannut jalkapalloa viimeksi yläasteen liikuntatunnilla, kun hänet houkuteltiin täydentämään FC Enkelit -joukkuetta Salpausselkä Kuppiin Lahteen. Yksien ainokaisten treenien jälkeen Skeptikko huomasi jo pinkovansa Lahden Suurhallissa jalkapallon perässä ihmetellen, mitä kummaa oli päässyt tapahtumaan.
Kapu on Nainen Paikallaan, entinen huippu-urheilija ja maajoukkue-edustaja, joka on ottanut tehtäväkseen luotsata yli-ikäisen, innokkaan amatöörijoukkueensa futiksen saloihin. Kapteenin saatua houkutteleva työtarjous Tukholmasta, futiskonkariutta Enkeleissä edustaa Kaisa The First, Enkeleiden kärkihyökkääjä.
Puoliso on entinen aktiivinen jääkiekkoilija ja luonnonystävä, joka luuli ottaneensa vaimokseen itsensä vastakohdan – citybirdin, runotytön, jonka luontevin paikka on keskustakahvilassa kannettavan tietokoneen kanssa. Kymmenen avioliittovuoden ja kahden lapsen jälkeen käy ilmi, ettei rouvalla ole aikomustakaan vanheta arvokkaasti.
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut