Ellit

Ellit onnittelee nimipäiväsankareita:

Jaakko, Jaakob, Jimi, Jaakoppi

Ilon hetki: Hyvää voi lisätä vapaasti

Ennen ajattelin, että ahdistus nyt vain kuuluu elämään. Ahdistuinpa siitäkin jos ei joskus mikään sattunut erityisesti ahdistamaan. Oli jotenkin normaalia, että kaikki tuntui vähän hankalalta ja aika ajoin tuli synkisteltyä oikein kunnolla. Tähän on kuitenkin tullut muutos. Rikkaruohokin voi olla gourmet-aarre, jos sitä katsoo oikeasta näkökulmasta.



Valittaminen ja kaikenlainen synkistely on kulttuurissamme todella syvällä. ”Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä”, lauletaan jo lasten joulurallatuksessakin.  Pieni kivi kengässä paisuu valtavaksi järkäleeksi kun siinä oikein velloo ja puhuu siitä muillekin.

Synkistely lisää synkistelyä - mutta toisaalta, tekemällä kuten kaikki muutkin, kokee ainakin yhteenkuuluvuutta ja saa sympatiaa. Tiedättehän tilanteen, jossa jotakuta ei ole miellyttänyt edellisen illan tv-ohjelma. Kuinka helppoa sen päivittelyyn on saada mukaan kaikki muutkin. Ja pian onkin yhteisenä lopputulemana: ”TV:stäkään ei nykyään tule MITÄÄN kunnollista”. Kun tällä tavalla saamme tukea omalle negatiiviselle ajattelullemme, tulemme samalla totuttaneeksi itsemme tietynlaiseen käytösmalliin, joka toimii, no, ainakin tiettyyn pisteeseen. Ja sitä, mikä toimii, emme mielellämme halua muuttaa. Ihminen on niin mukavuudenhaluinen.

Itse olen kuitenkin opetellut viimeiset puolitoista vuotta toisenlaista elämäntapaa. Olen yrittänyt alkaa murheissa vellomisen sijaan keskittyä hyviin asioihin ja iloon ja koettanut lisätä niitä elämässäni. On varmasti totta, että pahaa ei saa pois: maailmassa, kaukana ja lähelläkin tapahtuu jatkuvasti kurjia asioita, joihin en voi vaikuttaa omalla ajattelullani tai tekemisilläni. Jos joku läheinen sairastuu vakavasti, en voi sille mitään. Jos maailmantalous romahtaa, vaikutusmahdollisuuteni ovat olemattomat. Jos ystävän mies petti ja jätti, se ei varmaankaan ollut minusta kiinni. En voi ainakaan kovin paljoa vaikuttaa  TV:n ohjelmatarjontaankaan.

Sen sijaan, että antaisin ajatuksissani liikaa sijaa sille, mihin en voi vaikuttaa, olen opetellut pikku hiljaa keskittymään siihen, mihin voin vaikuttaa ja koettanut lisätä niitä asioita elämääni. Minulla se on lähtenyt tekemisen kautta: päätin vain, etten enää tekisi mitään, mikä ei tuottaisi minulle iloa tai mitä ei ole aivan pakko tehdä. Ja kas - hyvä on lisännyt hyvää ja esteitäkin on voitettu. Tässä vain muutama esimerkki:

- Olen opetellut leipomaan ja yhdistänyt sen myös omaan ruokavaliooni, johon ei kuulu sokeri ja vehnäjauhot. Kuulostaako mahdottomalta, ei ole! (Lisää tästä aiheesta toisessa blogissani  sekä upouudella, yhdessä Karppisiskojen kanssa perustamallani Facebook -sivulla)
Koetan käyttää kykyäni vaihtaa näkökulmaa ihan arkisissa tilanteissa ja yhtäkkiä huomaan, että ärsyttävästä tilanteesta miehen kanssa saakin mehevän ja hauskan blogikirjoituksen tai että voikukastakin voi loihtia salaatin.

salaatti nokkosista ja juustosta

En sano, että hyvään keskittyminen olisi aina mitenkään helppoa. Takapakkia on minullekin tullut välillä. Juurikin tällä viikolla olen kokenut sen hyvin vaikeaksi erinnäisistä suurehkoista vastoinkäymisistä johtuen. En kuitenkaan enää syytä ilon opettelun vaikeudesta ympäristöäni, vaan kyllä se ihan itsestäni on kiinni.

Oikeasti. Se on itsestä kiinni. Vaikka en saa pahaa pois, hyvää voin aina lisätä, silloinkin, kun näyttää synkältä. Ajatella, että meillä on todellakin vastuu omasta onnestamme. Mutta toisinpäin käännettynä myös: meillä on oikeus olla onnellinen. Meillä on vapaus tehdä voikukasta salaatti.

Katja 

25.6.2012 klo 16:34

Jätä kommentti

Kirjoita kommentti! (3 kommenttia)

Sielun kapteeni (vierailija) 25.6.2012 17.17

Hieno kirjoitus, kirjoittaja tietää mistä puhuu. Synkistelyilmiö ja joukkosympatia tuntuu olevan varsin yleistä suomalaisilla. Se peittää ilon alleen. Ilon aiheita ja hetkiä löytyy jokapäiväisestä arjestakin kunhan pysähtyy hetkeksi ja unohtaa muut ja niiden synkistelyt.

Hola! (vierailija) 26.6.2012 22.26

Tosi hyvä kirjoitus Katja. Tätä samaa asennetta olen harjoitellut itse puolisen vuotta ja elämä näyttää aika paljon valoisammalta ja lohdullisemmaltakin, kun tietää, että avaimet onneen ovat oikeasti omassa kädessä. Jatketaan samoissa tunnelmissa :-)

Ilon hetki (vierailija) 28.6.2012 09.24

Sielun kapteeni: kiitos paljon kommentistasi! Yleistä apatiaa, synkistelyä ja narinaa vastaan voi onneksi ottaa tehokkaat aseet: ilon ja positiivisuuden, sillä ne tarttuvat myös hyvin nopeasti! Mutta kuten sanottu, se on lähdettävä itsestä ja se ei aina tunnut olevan niin helppoa.

Hola! Kiitokset kommentista. Miten mahtavaa kuulla, että elämäsi näytää valoisammalta ja että olet oivaltanut jotain tärkeää. Jatkamme siis valitsemallamme polulla ;)

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

 

Kotilääkäri

Elinvoimaa joka päivään!

5 nroa vain 35 €+2 lahjaa

Tilaa lehti

 

Toimitus

Puh. (09) 15661
Fax. (09) 1566 6762
Postiosoite: Kotilääkäri, Maistraatinportti 1, 00015 Otavamedia
Sähköposti: kotilaakari@otavamedia.fi

 

Tee osoitteenmuutos »

Anna palautetta »

 

 

 

Ilon hetki -blogi

Katja Sonninen

Katja Sonninen, 36, on kahden pienen lapsen äiti ja osittaisella hoitovapaalla oleva IT-työläinen. Kyllästyttyään ainaiseen suorittamiseen ja valitukseen, Katja päätti alkaa etsiä asioita, jotka oikeasti tuovat iloa ja sisältöä elämään. Blogissaan hän jakaa löydöksiään ja tarjoilee elämästä sen valoisamman puolen.

 

Miten kääntää pienen tai vähän isommankin ihmisen itkupotkuraivarit jälleen hyväksi? Kuinka tehdä siivouspäivästä pikkuisen hauskempi? Kuinka saada ilo irti vähäisestä parisuhdeajasta? Voivatko ruuhkavuodet olla elämän parasta aikaa?

 

Arjesta nauttimista, ilon pisaroita, ”villasukkafilosofiaa”. Elämänmakua huumorilla höystettynä. Hetkessä elämistä. Ajatuksen voimaa ja käytännön positiivista ajattelua. Tervetuloa Ilon hetki -blogiin!

 

Katja kirjoittaa myös Ilon vuosi -blogia. Ilon hetki -blogia voit seurata tykkäämällä Ilon vuoden Facebook-sivusta