Yksi elämäni muutoksiin johtanut kysymys oli aikoinaan "Mitä tekisit, jos sinulla olisi puoli tuntia tai tunti aikaa itselle ja voisit tehdä ihan mitä haluat?" En osannut vastata.
.jpg)
Olin ajautunut niin suorituskeskeiseksi, että en enää edes tiennyt, mistä oikeasti nauttisin ja mikä toisi minulle iloa, ilman että sen tarvisi johtaa mihinkään. Suurten ja pientenkin valintojeni pohjalla oli useimmiten kysymys: Mihin tämä johtaa, mitä tästä saan, mikä on tavoite ja seuraava askel? Näin olin ajautunut kauas hetkestä nauttimisesta ja elämän pienistä iloista. Ja samalla omasta itsestäni.
Päätin, että asiaan oli tultava muutos, ja päätin etten tekisi enää mitään, mitä ei joko olisi aivan pakko tehdä tai mikä ei tuottaisi minulle oikeasti iloa. Aloitin blogin kirjoittamisen, innostuin leipomisesta ja juoksemisesta. Ja vähitellen aloin nähdä arjessakin valonpilkkuja siellä, missä niitä en aikaisemmin ollut huomannut. Arki alkoi vähitellen saada harmaan tilalle muita, värikkäämpiä sävyjä ja se alkoi näkyä muun muassa suhteessa itseeni, työhöni, perheeseeni, läheisiini. Kyseessä ei suinkaan ollut mikään "simbsalabim"-ilmiö, vaan pitkä, edelleen jatkuva prosessi, johon on mahtunut niin nousukaudet kuin takapakitkin. Mutta suunta on selvä, ja sillä tiellä aion pysyä.
Tänään on taas testin paikka. Takana huonosti nukuttuja öitä ja lomaltapaluustressiä. Pää tuntuu söhryiseltä ja kroppa raskaalta väsymyksestä ja ruoista, jotka eivät sovi keholleni. Paljon hommia, mitä pitäisi tehdä: siivota, kirjoittaa, puhdistaa marjoja, käydä kaupassa, tsekata työmeilit, varata aika kampaajalle. Lapset ovat muutaman tunnin poissa ja saan rauhassa tehdä asioita. Mistä aloitan? Mistä saan hyvän fiiliksen, jolla saan tehtyä kaiken olennaisen.
Otan avuksi tuon tekstin alussa olevan kysymyksen: "Mitä tekisin nyt, jos voisin tehdä ihan mitä vain haluaisin?"
Katson ulos: aurinko paistaa terassillemme kutsuvana. Kuuntelen kehoani: ainakin aamiainen tekisi sille hyvää. Miksen siis valmistaisi itselleni sellaista aamiaista, josta pidän ja kehoni pitää, ja nauttisi sitä pihalla yksin rauhassa, lempimusiikkiani kuunnellen? Puoli tuntia. Minulle. Ja sitten kastelen pihan kukat ja nautin niiden hehkusta.
Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi puoli tuntia aikaa?
Katja
Katja Sonninen, 36, on kahden pienen lapsen äiti ja osittaisella hoitovapaalla oleva IT-työläinen. Kyllästyttyään ainaiseen suorittamiseen ja valitukseen, Katja päätti alkaa etsiä asioita, jotka oikeasti tuovat iloa ja sisältöä elämään. Blogissaan hän jakaa löydöksiään ja tarjoilee elämästä sen valoisamman puolen.
Miten kääntää pienen tai vähän isommankin ihmisen itkupotkuraivarit jälleen hyväksi? Kuinka tehdä siivouspäivästä pikkuisen hauskempi? Kuinka saada ilo irti vähäisestä parisuhdeajasta? Voivatko ruuhkavuodet olla elämän parasta aikaa?
Arjesta nauttimista, ilon pisaroita, ”villasukkafilosofiaa”. Elämänmakua huumorilla höystettynä. Hetkessä elämistä. Ajatuksen voimaa ja käytännön positiivista ajattelua. Tervetuloa Ilon hetki -blogiin!
Katja kirjoittaa myös Ilon vuosi -blogia. Ilon hetki -blogia voit seurata tykkäämällä Ilon vuoden Facebook-sivusta
Elinvoimaa joka päivään!3 kk vain 20 € + upea tilaajalahja |
Puh. (09) 15661
Fax. (09) 1566 6762
Postiosoite: Kotilääkäri, Maistraatinportti 1, 00015 Otavamedia
Sähköposti: kotilaakari@otavamedia.fi
Kirjoita kommentti! (2 kommenttia)