Keho ei laske kaloreita. Se laskee ravinteita. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Tämä on mullistavin oivallus, jonka olen oman elimistöni suhteen tehnyt. Kalorit kertovat ainoastaan määrästä, ravinteet laadusta. Kalorimäärä, jonka laitamme alas suustamme, ei kerro ravinnon laadusta vielä yhtään mitään. Voimme syödä määrällisesti vaikka kuinka paljon ja jäädä silti kokonaan vaille ravintoa.

Keho on viisas ja laatutietoinen organismi, jota ei noin vain huijata. Se on jatkuvasti perillä siitä, annammeko sille tarpeeksi vai liian vähän ravinteita. Keho toimii myös mielen kanssa erottamattomassa yhteistyössä, eikä ole ohjailtavissa noin vain. Siitä todistavat ”tahdonvoimaan” ja “itsekuriin” perustuvat natsidieetit, jotka kariutuvat joko omaan kurjuuteensa tai palauttavat ohikiitävän äkkilaihtumisen kautta takaisin lähtöruutuun. Unohdetaan siis jo kaloritaulukot ja kaikki toimimattomat huijausmetodit kuten light-tuotteet ja keinotekoiset makeutusaineet! Ainoa tie kestävään hyvinvoivaan kehoon on virittäytyä sen kanssa sopusointuun ja tehdä yhteistyötä, joka tunnetaan nimellä kehonkuuntelu.
Oivallus kaloreiden ja ravinteiden erosta ei olisi omalla kohdallani ehkä koskaan ollut mahdollinen, ellen olisi elänyt aiemmin kurinalaista fitness-elämää ex-rakkaani, talousvaa’an kanssa. Ellen olisi pehmentänyt aivoparkojani synteettisillä makeutuaineilla, tukkinut kehoani viljalla, lihalla, maitotuotteilla ja liiallisella proteiinilla, en olisi ehkä ikinä tullut yhtä kurjaan jamaan. Olen onnellinen, että jouduin heräämään ajatukseen siitä, että jotakin on tehtävä toisin. Kiitän fitness-menneisyyttäni, koska ilman sitä en olisi ehkä koskaan tullut tietoiseksi happo-emäs-tasapainon tärkeydestä, joka on hyvinvointimme kannalta hyvin olennainen.

Happo-emästasapaino on yksi kehomme tärkeimmistä tasapainoista. Me länsimaalaiset, jotka elämme täällä elintarviketeollisuuden keskellä, syömme paljon elimistöä happamoittavia ruokia, kuten (idättämättömiä) viljoja, valkoista sokeria, kovetettuja kasvirasvoja ja lihaa. Happamalle listalle lukeutuvat arvatenkin myös kahvi ja alkoholi, joiden kulutuksessa me suomalaiset olemme tunnetusti aika kunnostautuneita.
Ennen kuin aloin kiinnostua raakaravinnosta, olin pitänyt ruokavaliotani perusterveellisenä, jopa keskivertoa parempana. Söin paljon maitotuotteita ja olin ylpeä siitä, kuinka vähällä rasvalla “pärjäsin”. Vaikka olin jättänyt vehnän pois päivittäiseltä ruokalistaltani, käytin silti peruspolttoaineenani kaurapuuroa ja ruisleipää. Runsas lihansyönti happamoitti kehoani päivittäin, ja osteoporoosin pelossa tankkasin maitotuotteita. Kukaan ei vielä tuolloin ollut kertonut minulle, että emme tarvitse eläinproteiinia lihastemme ylläpitämiseen – kasvattavathan gorillatkin hurjan määrän lihasmassaa syömällä vihreitä lehtiä ja savea. Luulin syöväni riittävästi kasviksia, mutta todellisuudessa tuo määrä ei mitenkään riittänyt kompensoimaan kaikkea sitä, mitä valitsin happamoittavalta ruokalistalta.

Oman ruokavalion tietämättömyydet olivat minulle vaikeita myöntää, olinhan opiskellut paljon ravitsemukseen liittyviä asioita ja tiesin fitness-harrastukseni myötä paljon enemmän kuin moni tavallinen peruskuntoilija. Huomasin kuitenkin muutoksen olotilassani ja etenkin ruuansulatuksessa, kun aloin vaihtaa happamoittavia ruoka-aineita vähitellen emäksisempiin. Ruoka suli huomattavasti paremmin ja nopeammin, samalla kaikki epämääräiset turvotukset ja kivistykset alkoivat tulla harvinaisemmiksi. Lopulta ne vähenivät radikaalisti ja jäivät kokonaan pois arkikuvioista.
Fiksuna kokonaisuutena keho pyrkii parhaansa mukaan tasapainoon happojen ja emästen välillä. Jos kuitenkin tarjoamme sille ainoastaan happamoittavaa ravintoa ja sysäämme kaiken työn sen omille harteille, se joutuu käyttämään hurjasti energiaa puhtaanapitotoimenpiteisiin. Happo-emästasapainolla on myös suora yhteys painoomme. Kehomme on suunniteltu selviytymään ja näin ollen se tekee kaikkensa suojellakseen viimeiseen asti tärkeimpiä sisäelimiämme. Niitä liiallisia happoja ja myrkkyjä, joita munuaiset, keuhkot ja iho eivät enää kykene yksin poistamaan kehosta, elimistö alkaa hätäsijoittaa rasvasoluihin. Mitä enemmän siis kehossa on happamuutta, sitä enemmän löytyy myös rasvaa ja appelsiini-ihoa. Jos keho taas on lievästi emäksinen, ei rasvasoluille ole tarvetta ja keho pysyy tasapainossa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Loogista, eikö?

Pidän raakaravinnon suurimpana etuna sen alkalisoivaa vaikutusta. Se tuntuu nopeasti olossa mutta myös ulkoisessa olemuksessa. Tulen tässä blogissani jakamaan helppoja vinkkejä siihen, kuinka saat juurrutettua raakaravinnon etuja omaan ruokavalioosi ilman stressiä, suorittamista ja ravintoaineiden laskemista. Pysy siis kuulolla, aloitetaan alkalisointitalkoot yhdessä!
Jutta
Opiskeltuaan erilaisia ruokavalioita Jutta Ruonansuu, 26, on löytänyt hyvän olon reseptinsä kehon ja mielen yhteydestä. Jutta on vakuuttunut, että kontrolloimisen ja kieltäytymisen voi lopultakin unohtaa, sillä pysyvä hyvä olo ja onni löytyvät täysin vastakkaisesta ilmansuunnasta: entistäkin lempeämmästä ja vapaammasta elämästä.
Jutta onkin vaihtanut fitness-urheilun sisäisesti tasapainottavaan astangajoogaan ja tuonut ruokalistalleen entistä aidompaa ruokaa. Elävää ravintoa suosivan Jutan keittiössä ei lasketa kaloreita vaan keskitytään luonnonmukaisuuteen, puhtauteen ja laatuun.
Elinvoimaa joka päivään!3 kk vain 20 € + upea tilaajalahja |
Puh. (09) 15661
Fax. (09) 1566 6762
Postiosoite: Kotilääkäri, Maistraatinportti 1, 00015 Otavamedia
Sähköposti: kotilaakari@otavamedia.fi
Kirjoita kommentti! (8 kommenttia)