Ellit

Ellit onnittelee nimipäiväsankareita:

Iivari, Iivo

Málagassa

MálagassaAndalusialainen koira jolkottaa kohti satamaa. Liikennevalot vaihtuvat, ihmiset pysähtyvät, mutta koira jatkaa matkaa. Se on matkalla satamaan parkkeeranneeseen merirosvolaivaa. Loikattuaan kannelle se käy maaten ja kääntää kuononsa kohti bodegaa.

Hyvässä elämässä on oltava aikaa kahvikupilliselle tai viinille, ja keskustelulle. Siellä ne istuvat, nuoret ja vanhat miehet, ja nykyään myös naiset, ja kaatavat vielä yhdet. Kevyitä ja pippurisia keskusteluja käydään aamusta myöhään lämpimään yöhön, ja niihin toivotaan osallistujia.

Málagalaiset tytöt shoppaavat Mangossa ja Zarassa ja haluavat pelastaa paikallisen areenan härät machokulttuurin murharituaalilta. Ovatko andalusialaisuuden kulmakivet vaarassa? Eivät. Rankka historia ei häviä, ylpeä luonne ei kesyynny. Veri, laulu ja flamenco voivat hyvin ainakin silloin, kun paikalliset flamencotanssijat ilmestyvät historiallisen keskustan baarinnurkkiin ulisemaan ja kopistelemaan korkojaan.

Ja onhan Málaga sivistyneen maailman viimeisen todellisen machomohikaanin, Pablo Picasson synnyinkaupunki. Picasson perintö voi hyvin, 1500-luvulla rakennetun renessanssi ja mudejar-palatsiin Picasso Museo Málagan ansiosta tai muuten...

Katu elää ympäri vuorokauden Aurinkorannikon pääkaupungissa Málagassa. Provinssin pääkaupungissa ei näy rannikon blingblingista häivääkään, eivätkä massat ole onnistuneet tylsistyttämään kaupungin särmää. Elämä on läsnä historiallisen keskustan labyrinteissa ja kirkkojen varjoissa. Surumielisimmillään Málaga on loputtomiin kapenevilla kujilla. Melankolia on kodikasta. ”Olen onnellinen täällä,” kertoo tekstiviesti ystävälle.

MálagassaAtarazanasin torilla on arabialaista tunnelmaa. Tinkiminen ja häly ovat tuttuja soukeista. Vain alkuperäinen katto puuttuu, muuten paikka olisi kuin arabialainen basaari. Maistaisinko lasillisen Bajaretea tapasten painimeksi? Ostaisinko hotellihuoneeseen kimpun jasmiineja paikalliselta mustalaiselta?  Menettäisikö samalla lompakkoni?

Naurattaa. Olen Chinitas-kujalla, joka sai nimensä teatterikahvilasta, missä Federico Garcia Lorca kirjoitti kuolemattomia säkeitään. Samaa paikkaa pitivät kotinaan 1920-luvun parhaat laulajat, kirjailijat ja intellektuellit. Paatoksellisesta tunnelatauksesta toipuu Calle Larioksella, täkäläisellä Bond Streetilla. Siellä näkee yhtä paljon pukuja kuin barcelonaisissa bisneskortteleissa. Täällä Málagan surumielisyys viimeistään unohtuu.

Jaana Rinne

Kuvat: Ralf Örn

 

Kuvagalleria

Kirjoita kommentti! (1 kommenttia)

äkkilähdöt 25.8.2010 18.45

kiitos hyvästä Malaga artikkelista.
http://www.suomenilmainen.netii.net/

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Eurooppa-keskusteluissa juuri nyt!