Anna & Ellit

Tiikeri tahtoo tilaa

Himalajan kupeessa, Terai-Duarin ruohosavannilla lymyilee kummallinen kissa, ihailtu ja vainottu samaan aikaan. Kissapedoista suurin sulautuu suojavärinsä ansiosta heinikon havinaan kuin varjo yöhön. Tiikerin (Panthera tigris) on syytäkin pysyä piilosilla, sillä sen henkeä uhkaavat monet vaarat. Elinalueiden supistuminen, salametsästys sekä surmat petovahinkojen vuoksi ovat vuosisadassa johtaneet tiikereiden lukumäärän jyrkkään, jopa 95 prosentin romahdukseen.

Tiikeri tahtoo tilaa

Vaikka Intian ja Nepalin raja-alueella tassutteleva tiikerikanta on maailman tihein, ruuhkaksi asti niitä ei riitä missään. Kahdeksasta alkuperäisestä alalajista balin-, kaspian- ja jaavantiikerit ovat jo kuolleet sukupuuttoon, eikä kiinantiikeriä ole tavattu vapaalla jalalla liki kolmeen vuosikymmeneen. Intian-, siperian-, indokiinan- ja sumatrantiikerit muodostavat luonnonvaraisten yksilöiden viimeisen joukon, jonka kokonaismääräksi arvioidaan vain 5000–7200 eläintä.

Synkällä pilvellä on hopeareunuksensa. Viimeaikaiset WWF:n tukemat suojeluhankkeet ovat johtaneet monin paikoin tiikeripopulaatioiden vakautumiseen ja jopa niiden kasvuun. Venäjän Kaukoidässä asustava siperiantiikeri on loikannut sukupuuton partaalta takaisin elävienkirjoihin, ja niitä arvioidaan elävän nyt enemmän kuin sataan vuoteen. WWF Suomi tukee tiikerinsuojelutyötä Nepalissa, missä lajin tulevaisuus näyttää entistä toiveikkaammalta. Seutu on yksi WWF:n tiikerinsuojeluohjelman avainalueista.

Salametsästys on kasvava uhka

Kuva: WWF-Canon / Martin HarveyTiikeri on perinteisesti arvostettu eläin Keski- ja Kaakkois-Aasian kulttuureissa. Kiinalaisessa mytologiassa yksinäinen saalistaja on vahvuuden symboli, joka esitetään usein pahojen henkien tuhoajana. Kunnioituksen kääntöpuolena on ollut himo taltuttaa eläimen voima ja ottaa siitä mittaa – tiikeri on saanut maksaa ihailusta hengellään.

Viime vuosisadan alussa tiikerikantaa verotti holtittomana rehottanut huvimetsästys, joka oli ylhäisön ja siirtomaaherrojen mieliharraste. Eläimiä tapettiin tuhansittain, kunnes 1960-luvulla metsästettävää ei ollut juurikaan jäljellä. Kielloista ja rangaistusten kiristämisestä huolimatta laiton metsästys on sittemmin paisunut valtavaksi vitsaukseksi, jonka torjuminen on keskeisellä sijalla WWF:n tiikerinsuojelutyössä.

Salametsästyksen taustalla piilee kansainvälinen kysyntä, joka vaikuttaa viime vuosina vain yltyneen. Itämaisessa lääketieteessä voimakasta olentoa pidetään voimallisena rohtona, joten tiikeriosat käyvät kuumille kiville. Suurimmat markkinat tiikerinosille ovat Kiinassa, minkä myös naapurimaat ovat saaneet huomata karvaasti. Nepalissa salametsästys on silti vähentynyt viime vuosina. "Olemme saaneet tiikerinmetsästyksen aisoihin muun muassa liikkuvien tarkkailupartioiden ansiosta", iloitsee Shubash Lohani WWF Nepalista. Salakuljetuksen ja kysynnän taltuttamiseksi tarvitaan lisäksi alueellista ja valtioiden välistä yhteistyötä. WWF pyrkiikin edistämään niin rajavalvonnan kuin kansainvälisten sopimusten tehostamista.

Tiikeri takapihalla

"Tiikeri suojelee metsää, metsä suojaa tiikeriä", tietää kiinalainen sananlasku. Nykyisin suojaa on yhä vaikeampaa löytää, sillä tiikerin kotimetsät hupenevat kautta Aasian. Tämänhetkiset elinalueet kattavat ainoastaan seitsemän prosenttia lajin historiallisesta levinneisyysalueesta, joka ulottui syvälle Aasian uumeniin ja aina Turkkiin asti. Aasian kasvava väestöntiheys on pakottanut tiikerin vetäytymään yhä pienemmille saarekkeille.

Samoin kun ihmisistä on harmia tiikereille, myös tiikerit aiheuttavat päänvaivaa ihmisille. Teiden, peltojen ja kylien vallatessa alaa tiikerin suosimat saaliseläimet ovat vähentyneet. Nälkäiset kissapedot etsiytyvät entistä useammin asutuksen läheisyyteen, ja kohtalokkaat yhteenotot ihmisten kanssa lisääntyvät.

Paikallisten asukkaiden ja villieläinten ahtaaseen yhteiseloon etsitään ratkaisuja. "Keskustelemme ihmisten kanssa siitä, miten ongelmia voi välttää. Tiikereitä vastaan auttaa varovaisuus. Puunkeruuseen ei kannata lähteä aamuhämärällä. Jos hankaluuksia silti syntyy, autamme siirtämään ongelmatiikereitä rauhallisemmille alueille", kertoo Santosh Nepal WWF Nepalista.

Metsäkäytävät yhdistävät tiikerikantoja

WWF:n hankkeissa tuskalliseen tilanpuutteeseen yritetään nyt löytää pitkän tähtäimen ratkaisuja. Muutaman vuosi sitten tiikerinsuojelussa otettiin huima harppaus eteenpäin, kun Terai-Duarissa ryhdyttiin toimeen eristyneiden kantojen yhteensaattamiseksi. Seudulle pyritään luomaan ekologisia käytäviä, joita pitkin eläimet pääsevät kulkemaan suojelualueelta toiselle. "Metsäkäytäviä ei ollut kokeiltu tiikereiden asuinalueilla aiemmin. Meitä jännitti, miten eläimet suhtautuisivat niihin", Lohani muistelee hankkeen alkutunnelmia.

Uskaliaisuus palkittiin, sillä tiikerit näyttävät päässeen hajulle uusista metsästysmaistaan. "Oli upeaa huomata, että myös norsut ja sarvikuonot ovat äkänneet mistä on kyse. WWF on asettanut alueille kamera-ansoja, joiden avulla olemme saaneet todisteita eläinten liikkeistä jo parin kolmen vuoden ajan".

Jos kummallekin annetaan mahdollisuus, savannien suojassa riittää tilaa niin tiikerille kuin ihmiselle.

Tue WWF:n työtä liittymällä sademetsän kummiksi.

Teksti: WWF / Virve Kuusi ja Pauliina Perttuli
Kuvat: WWF-Canon / Martin Harvey, WWF / Klein et Hubert

2.7.2007 klo 16:00

Jätä kommentti

Kirjoita kommentti! (3 kommenttia)

pekka puupää (vierailija) 29.8.2007 13.29

tiikeri on suojattu eläin niitä ei tapeta!

pekka puupää (vierailija) 29.8.2007 13.29

tiikeri on suojattu eläin niitä ei tapeta!

kolkka 2.6.2010 15.12

Sukupuuttoon kuolevalla eläimellä on keräilyarvoa ja koska sillä on keräilyarvoa se kuolee sukupuuttoon. Surullista mutta totta.. Ei pahemmin naurata.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

SEURAA MEITÄ!

FacebookInstagramPinterestTwitterRSS

TILAA UUTISKIRJE

Tilaa uutiskirjeemme ja saat kerran viikossa sähköpostiisi uusimmat artikkelimme, testimme ja kilpailumme.
 


 

YHTEISTYÖSSÄ

  • Ruoka.fi

  • Voita Elivo-tuotepaketti!

  • Deko

KESKUSTELUISSA